Juoksuisia lumeja

Humpulei!

Eipä olla taaskaan keretty vähään aikaan päivittelemään. Anteeksi siitä :D Ei sillä, että mitään maata kaatavaa olisi sattunutkaan tässä välissä, mutta kunhan nyt kuulumiset jos käytäisiin läpi.

ENSILUMI! Ekat lumet tuli Ouluun tuossa 26. lokakuuta, mutta ne kyllä suli pois melkein yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Tällä hetkellä on maa vielä tummana, mutta kaipa ne lumet sieltä vielä palaa. Heta oli mielissään lumesta ja lumihiutaleiden pyydystely olikin sitten lystiä hommaa! Kirsuun meinasi mennä lunta vähän väliä, mutta eipä se menoa sitten loppupeleissä kuitenkaan hidastanut.

Heta on kyllä todennäköisesti nähnytkin talven ekat lumet eläessään, mutta voi olla että se on ajan mittaan päässyt unohtumaan. Siltä se touhuaminen ainakin näytti.

Heta 7kk

Pikku neidillä alkoi ensimmäiset juoksutkin tässä parisen viikkoa taakse päin :) Vaikka puhutaan, että pikkukoirat ei niin kovasti sotke, mutta Heta on kyllä poikkeus. Alussa ei kyllä juoksuja meinannu huomata muuta kuin siitä, että poikien kiinnostus nousi neitiä kohtaan, mutta kyllä se sotkukin sieltä sitten saapui. Kärkkäiseltä sai halvat juoksupöksyt 4,95€, mutta pitihän sitä sitten ostaa toisetkin DiivaDogista. Hienot vaaleansiniset päivänkakkaroilla, maksoi jotain 11€.

Nyt juoksut on alkaneet pikkuhiljaa loppumaan. Vielä on näitä pieniä merkkejä ilmassa juoksuista, mutta vuotoa ei enää tule. Tärppiä saattaa vielä jonkin verran tulla, mutta neiti puhdistaa itsensä aika hyvin niin eipä sitäkään huomaa.

Heta on ollut koko juoksujen ajan ihan väsynyt. Nukkunut paljon ja syönyt hyvin. Tämä on kyllä ihan menkkoihin verrattavissa :D Ei se helppoa ole meillä naisilla.

Samalla housujen kanssa ostettiin sitten talvitakkikin tulevien paukkupakkasten varalle. Vaikka Heta nyt kyllä puskee tuota lämpöä itsestään, kuin pieni patteri niin on se hyvä olla varmuuden vuoksi takki olemassa. Silkin turkki ei kuitenkaan ole ihan mitään mahdottoman paksua, niin saattaahan pikkukoiralla tulla vilu pitemmän päälle.

Hetalle on tosi vaikea ostaa asusteita pitkän selän takia. Jos joku mitta täsmäsi niin toinen mitta oli sitten liian pieni ja kaikkiin asuihin ei edes löytynyt oikeaa kokoa. Harmi sinäänsä, sillä DiivaDogissa on paljon kivoja asusteita, mutta liian vähän kokoja varastossa.

Hetan tämän hetkiset mitat:

Selkä 26-28cm, Rinta 32-33cm, Kaula 24-25cm

Aina kannattaa ottaa koiralle hieman liian iso kuin liian pieni. Koirallakin mukavampi liikkua kun ei ole liian tiukat oltavat.

KLIK

Olimma muuten tuossa 3. - 4.11. juhlimassa pappani 80-vuotis synttäreitä suvun kesken Rovaniemellä ja Hetakin näki ensimmäistä kertaa minunkin sukulaisia enempi. Juhlissa oli myös paljon koirakavereita kuten cotton-poika Vilppu, japaninpystykorva herra Sikko ja pehmoinen samojedi-neiti Muru. Huonompi homma oli, että Hetalla oli juuri silloin tärpit aluillaan ja Vilppu onkin varsinainen naistenmies. Heta ja Vilppu sitten pistivät keskenään aikamoisen show:n pystyyn ja itse juhlien ajan pariskunta pitikin pitää erillisissä rakennuksissa. Meidän pikkuneiti osaakin olla aikamoinen tyrkky jos sille päälle sattuu... Valitettavasti tästä reissusta ei Hetan osalta ole hirveästi kuvia varsinkaan Vilpun kanssa sillä eihän näistä saanut yhtään järkevää kuvaa aikaiseksi.

Toivottavasti seuraava tapaaminen on vähemmän juoksuisa!

 

<3: Kotiväki

P.S. Niin ja Hetan alakulmikset on tosi hyvin siirtyneet paikoilleen! On ne vielä pikkuisen vinossa, mutta parempaan päin ovat menossa.

Hampaat tippuu

Lyhyt pikapäivitys!

Heta selvisi hammaslääkäristä kunnialla ja nyt on neljä kipaletta pentuhampaita revitty pois :) Kaikki kulmahampaita.

 Neiti on vielä hieman pökkyrällä nukutuksen jälkeen ja ei oikein jalat meinaa pysyä alla. Heta pistikin pötkölleen samantien ja vietiin se omaan sänkyyn lepäilemään. Välillä kuuluu pari säälittävää piippausta tuolta pedin suunnalta, että huomiota pitäisi saada mutta ei kyllä sen kummoisempaa tuskailua ole :)

Nukutus meni oikein hyvin. Pikkuisen se sattui kun piti pistää niskaan piikki ja kiljaisukin sieltä taisi päästä Hetan suunnalta kun ei oikein mennyt mieliksi. Operaatiokin meni kuulemma tosi hyvin, eikä mitään isompia ongelmiakaan sattunut tielle. Pikkuisen verran kalliimmaksi tuli poisto kuin sitä mitä kyselin aiemmin, mutta ei kyllä yhtään pidempään olisi kannattanut tätä lykätä.

Saa nähdä jääkö Hetalla alakulmikset vähän sisemmälle, kun neidillä on lääkärin mukaan suhteellisen ohut leuka niin ne hampaat ei välttämättä niin hyvin sitten asetu oikeille kohdilleen. Vetoleluilla ja pallolla voi niitä hampaita vähän yrittää saada siirtymään ulommas. Eipä tuo purenta tuskin ihan huonoksi kuitenkaan enää mene :) Jos teidän koirilla pitää poistattaa pentuhampaita niin älkää odottako liian pitkään! Ylimääräiset hampaat saattavat aiheuttaa purentavikaa tai kaikkea sun muuta vaivaa koiralle.

Muisto hammaslääkäri käynnistä :) 4 kpl kulmahampaita!

Petihirmu

Heipä hei vaan murut!

 

Aika kuluu ihan siivillä ja Hetakin on pysynyt terveenä jalan satuttamisensa jälkeen. Lääkekuuri ja lepoloma tehosivat hyvin. Neidillä taisi vähän vaan jäädä korvien väliin pelko sohvalle hyppäämisestä, sillä se taito on nyt kokonaan unohtunut. Heta ei oikein tunnu uskaltavan ponnistaa takajaloilla enää vauhtia, että pääsisi sohvalle asti. Pari kertaa neiti on vahingossa hypännyt sohvalle toiminnan tuoksinnassa, mutta sitten se on taas unohtunut. Ei sillä, ihan hyvähän se on että koira pysyisi lattialla, mutta onhan se aina mukavaa jos joku käpertyy kylkeen kiinni luuta jykertämään.

Ollaan nyt saatu hieman lahjoituksia kavereilta ja sukulaisilta. Ystäväni Sanna antoi Hetalle pedin, joka on ollut aikaisemmin kissoilla käytössä. Ei vain kissoille tuntunut kelpaavan hieno pinkki peti! Heta ei ole vielä hirveän hyvin päässyt tutuksi tämän sängyn kanssa, mutta merkattu se kyllä on. Ollaan nyt pistetty siihen viltti jos vaikka olisi helpompi asuttua uuteen sänkyyn kun on tutut hajut. Sijoitimme tämän sängyn olohuoneeseen niin on ainakin monessa paikassa mahdollisuus nukuksia pehmoisella alustalla.

 

Toisenlaisen sängyn me saatiin Willen tädiltä, kun siellä asusteleva kääpiöpinseri Oskari ei siihen koskaan oikein tykästynyt. Tämän pistimme aikaisemman sängyn paikalle ja sinnekkin laitettiin viltti, että olisi helpompi sopeutua uuteen makuupaikkaan. Heta kyllä tykkää oikein paljon uudesta sängystään. Mukava pesämäinen ja suojaisa peti. Saimem Hetalle myös uudet valjaat, joista nyt ei valitettavasti ole kuvaa. Normaalit mustat valjaat.

 

Heta tykkää.

Meidän neidillä taitaa olla ekat juoksut tulossa tai ainakin niin minä itse epäilen. Pojat tuntuu olevan kovinkin kiinnostuneita meidän pikku neidistä. Koirapuistossakin eräs koiraherra roikkui Hetan selässä jatkuvasti ja onhan tuo neiti nyt pari kertaa merkannut lepopaikkaansakin. Nyt ei passaa viedä Hetaa koirapuistoon vähään aikaan ja pitää tässä vähän tarkkailla, että miten tilanne etenee. Kamala ajatella, että meidän pikkuisesta tytöstä tulee kohta iso tyttö!

Koirapuistossa Heta tuo kyllä paljon vauhtia muihin koiriin, sillä energiaa piisaa kuin pienessä kylässä. Tyttö mielellään leikkii kaikkien kanssa ja temmeltää pitkin maita ja mantuja.

Keskiviikkona meitä sitten odottaakin eläinlääkäri, kun käymme poistamassa Hetalta pentuhampaita. Kaikki kulmahampaat pitää poistaa, kun eivät millään ole lähdössä irti. On aika normaalia pikkukoirilla, että pentuhampaita jää vaikka pysyvät hampaat jo puskisivatkin esiin. Toivottavasti operaatiosta tulee helppo niin ei tulisi enää yhtään lisähintaa.

Jos teillä on ollut vastaavanlaisia tilanteita niin mielelläni kuulisin kokemuksia operaatiosta ja siitä paljonko poistattaminen on maksanut :)

Ja tulipa sitten videoitua, kun neiti on taas päättänyt olla hyppäämättä sohvalle :D

Sitten tulee itku kun ei pääsekään sohvalle kun kukaan ei nosta :(

Parannan haavasi

Kuva © Marjut Färman

Noniin pitkästä aikaan päivitellään Hetan ja perheen kuulumisia. Meillä on takana jo monta vauhdikasta, tarkalleen ottaen noin 6 viikkoa. Aika lentää kuin siivillä ja Hetalla oli 24.9. 6kk synttärit! Lapsi kasvaa hirmuista vauhtia, vaikka kokoa ei enää nykyiseen juurikaan tule lisää. Odotan silti innolla, että miltä Heta näyttää täysikasvuisena. Lähinnä turkin väri jännittää, kun sehän yleensä silkeillä vaalenee aikuistuessa. Tuleekohan Hetasta ihan täysin harmaa vai jääkö hieman tummaksi...

Kuva © Marjut Färman

Olemme muutaman kerran päässeet käymään koirapuistossa. Heta ei yhtään arastele muita koiria vaan uteliaana on tutkimassa kaikkea ja kaikkia. On hyvä, että neiti ei arastele tutustua. Kaikki uudet tuttavuudet otetaan iloisesti ja mielenkiinnolla vastaan. Heta mielellään tutustuisi kaikkiin lenkillä tapamiinsa koiriin ja ihmisiin, mutta kaikki koiranomistajat eivät siitä tykkää. Moni kyllä pysähtyy Hetan kohdalla ja neiti saakin paljon kehuja nätistä ulkomuodostaan. Kyllä meidän prinsessan kelpaa!

Toissa viikonloppuna kävimme Kemissä perheeni luona kyläilemässä ja siellä oli taas Hetalle jo ennastaan tuttu Eppu-koira. Molemmat olivat innoissaan jälleennäkemisestä ja touhua piisasi jälleen kerran.

Eppu on erittäin omistushaluinen koira ja pitää kyllä huolen tavaroistaan ja herkuistaan. Ei anna Hetan kyllä yhtään koskea omiinsa. Piti aina viedä Eppu ulos, kun oli pikkuneidin aika ruokailla ja sillä välin oli mahdollisuus antaa Hetallekkin leluja ja herkkuja.

Onneksi nämä kuitenkin pääosin tulevat toimeen keskenään ja mitään riitaa ei ole koskaan tullut. Eppu ennemminkin vahtii ja seuraa Hetaa, että mihin toinen on oikein menossa.

Kävimme myös Haaparannalla eläinkaupassa ostelemassa kaikkea kivaa mm. aktivointilelun, possunkorvia ja teräspiikkikamman.

Tässä yksi viikko ostin sitten Hetalle sadeasun, kun neiti kastuu helposti sateisella kelillä ja kuivaaminen ei olekkaan sitten se maailman helpoin homma. Heta ei hirveästi arvosta uutta hienoa pukuaan, mutta kyllä se totuttelulla siitä varmasti vielä leppyy. Heti ulospäästyä Heta mieluummin menisi takaisin sisälle kuin olisi ulkona, kun puku on päällä.

Toivon vain, että Heta ei enää hirveästi kasvaisi tuosta ettei takki vaan jäisi liian pieneksi meidän tytölle. Takissa on myös huppu, jota harvemmin pistetään päähän. Se ei ole oikein kiva juttu.

Tässä viikko sitten keskiviikkona sattui Hetalle pieni vahinko. Olimme Willen serkun luona illastamassa ja viettämässä iltaa. Tämä serkun toinen poika leikki siinä Hetan kanssa ja oli antamassa ilmeisesti namupalaa tai jotain ja yhtäkkiä Heta vain oli alkanut huutamaan kuin pistetty sika. Heta oli vetänyt oikean jalkansa ihan kippuraan ja ei pystynyt astumaan koko jalalla. Epäillään, että Heta liukastui tai jotain vastaavaa, kun Willen serkulla on suhteellisen liukkaat lattiat. Menimme sitten samana iltana päivystykseen ja lääkäri määräsi Hetalle viikon kipulääkekuurin ja tänään onkin viimeinen päivä kuuria. Lääkäri kertoi jalan olevan todennäköisimmin venähtänyt ja jos arkuus jatkuu niin sitten käydään kuvaamassa jalka. Terrierit ei juurikaan kipua näytä niin eipä Hetallakaan ollut ongelmia ensimmäisen lääkkeen ottamisessa kun se laitettiin piikillä.

Jalka on parantunut hyvää vauhtia ja nyt kärsii jo laskea jonkin verran painoa jalalle. Vauhtia ei yksi kipeä jalka kuitenkaan hidasta vaan neiti painelee samanlaista vauhtia menemään kuin yleensä. Olemme ottaneet viikon nyt rauhallisemmin. Ei pitkiä lenkkejä eikä liian rajuja leikkejä. Hetalle on kyllä helppo antaa lääke, kun vain pyörittelee tabletin voipallon sisälle niin se menee alas ihan hujahtaen. Ei tarvi edes väkisin pistää suuhun vaan neiti nuolaisee sen ihan mielissään kädestä pois. Kyllä se jalka kuntoon tulee!
Nii ja Heta painaa nyt 3,3kg!

Meillä menee myös hyvin allergiaoireiden suhteen Willen kanssa. Willellä nyt ei ole muutenkaan tullut Hetasta minkäänlaisia oireita. Minulla itselläni taas hieman enempi, mutta nyt ajan mittaan oireet ovat vähentyneet huomattavasti. Enää ei tarvitse syödä allergialääkettäkään juuri ollenkaan. Olen niin onnellinen siitä, että ehkä saan vihdoin ja viimein siedätettyä itseni tästä allergiasta pois, joka on ollut taakkana jo monen monta vuotta. Edes Kemissä ollessani ei Eppukaan enää allergisoinut juuri yhtään vaikka sekarotuiset allergisoivat vielä enemmän normaalisti kuin rotukoirat. Myös Iissä Willen perheen luona on Saga niminen Suomenlapinkoira jolle en myöskään nyt reagoinut paljoa mitään vaikka yleensä tursaus alkaa heti kun koira astuu sisälle. Tämä on todella positiivinen uutinen ja toivon, että viimeinkin "kirous" olisi ohi. Rakastan koiria kuitenkin sen verran paljon ja aion vastaisuudessakin hankkia koiria lemmikiksi niin onneksi olen pääsemässä taakastani eroon.

Ja nyt pinaattikeiton tekoon!

♥: Perhe

Leikittäiskö prinsessaa?

Pitkästä aikaa päivittelemme me! Meillä on mennyt kyllä erittäin hyvin, vaikka onhan tuo Heta tajunnut vaikka ja mitä uutta riiviöitävää. Pissa-alustat ja lelut saavat kyytiä ihan kunnolla ja vesikupin kantelu se vasta mukavaa onkin. Vesikupin kantelun estämiseksi tuli ostettua sitten tuollainen keraaminen kuppi niin eipä nyt pikkuneiti jaksakkaan enää kantaa kuppia ympäri huushollia.

Ollaan Hetan kanssa opeteltu paljon temppuja ja tyttö oppikin tosi nopeasti uudet temput. Heta osaa nyt istu, maahan, tassu ja tanssi. "Tanssi" -käskyssä Heta nousee vähäksi ajaksi takajaloilleen. Tätä saa vielä treenata mutta onnistuu kyllä jo oikein hyvin. Olemme myös yrittäneet opetella "kieri" -temppua, mutta se ei ole vielä oikein mennyt ymmärrykseen. Hyvin Heta on kuitenkin edistynyt ja olen suorastaan ylpeä meidän pikku prinsessasta!

Pupukin sai kivasti kyytiä.

Hetan uusi lelu. Rotta on kiva.

Olemme jo tässä vähän aikaa etsiskelleet Hetalle uutta kaulapantaa. Silkkiterriereille suositellaan pehmustettua pantaa, sillä se ei niin takuta kaulan aluetta. Silkeillä kun on helposti takkuuntuva turkki, joten omaa työtä helpottaakseen on hyvä hommata pehmustettu panta.

Ystävän avulla sellainen sitten löytyi tori.fi sivuston kautta ja oli vielä ihan käyttämätön eikä hintakaan ollut paha. Yksi huono puoli pannassa on, että se on ehkä hieman väärän värinen... Eihän se tärkeintä ole se väri, mutta tottakai tytölle haluaa ehkä enemmän jotain vaaleanpunaista/punaista kuin sinistä :D

Panta on kuitenkin tosi hyvä kuntoinen ja ajaa kyllä asiansa oikeinkin mainiosti. Saimme myös vihdoin tilaamamme nimilaatan Hetalle. Se on sydämen muotoinen ja kauniilla tekstillä kirjoitettu Hetan nimi ja takana puhelinnumero totta kai.

Tänään meillä oli taas Hetan kanssa salonkipäivä. Pesemme neidin aina kerran viikossa, sillä suositellaan, että silkit pestäisiin n. 2-4 kertaa kuukaudessa ja tähän me olemme pyrkineet. Heta ei pistä pahakseen pesemistä ja föönaaminenkin onnistuu nykyään paljon paremmin. Neiti antaa tosin hyvin hoitaa itseään ja trimmata turkkia, paitsi korvakarvojen leikkaaminen on hieman hankalaa. Hetalla on ilmeisesti herkät korvat ja ne alkavat helposti väpättää, kun niihin koskee. Onneksi kuitenkin saatiin suurinosa haitallisista karvoista pois niin ei tarvi ihan heti olla taas leikkomassa.

Olemme nyt käyneet jo pari kertaa Tuiran koirapuistossa. Ensimmäisella kerralla kävimme Hetan kaverin Linan kanssa, mutta kauaa ei keretty olemaan kun alkoi satamaan taivaan täydeltä. Toisen kerran käväisimme siellä tänään, kun oli oikein komea ilmakin vielä. Hetken aikaa neiti joutui touhuamaan yksin, mutta pian sinne tuli pari muuta koiraa ja sitten Heta saikin juosta ihan sydämensä kyllyydestä. Kyllä kanssaolijoita nauratti Hetan viipellys, kun neiti osaa ravata harvinaisen kovaa vauhtia kun oikein innostuu.

Pikku leidit koirapuistoilee.

Tässä vielä pari kuvaa uudesta villapaidasta kuten lupasin:

<3: Perhe

Villuri päälle

Heta on nyt meillä jo kolmatta viikkoa. Nopeasti tämä aika tuntuu kuluvan ja pikkuneiti on kyllä ottanut paikkansa talossa hyvin vastaan. Olemme yrittäneet opetella temppujen tekemistä kuten istu, maahan ja tassu. Istuminen onnistuu hyvin, maahan aina silloin tällöin, mutta tassua emme ole vielä hirveästi harjoitelleet. Ei ole kovin helppoa kouluttaa huonokuuloista koiraa, mutta kärsivällisyydellä ja oikealla tavalla sekin kyllä onnistuu.

Yksinolossa on kyllä vielä treenaamista. Heta on yllättävän hyvin kyllä pärjännyt yleensä yksin kotona ja hetken huudon jälkeen kyllä rauhoittunut. Nyt sitten eräs päivä kun olimme vähän pidemmän aikaa poissa (n. 2h) niin saimme kuulla, että neiti oli huutanut melkein koko ajan. Heta olikin ihan läkähdyksissä huutamisen jälkeen, mutta tämä kerta onkin ollut ainoa kun pikkutyttö on näin kovasti hermostunut yksinolosta.

Yritämme nyt totuttaa Hetaa lyhyillä ajoilla ja uskomme, että Heta kyllä tottuu ajan myötä. Toivotaan vaan, että naapurit ei kovin hermostu meidän pikku draama kuningattareen :D

Heta on saanut todella paljon kehuja vierailta ihmisiltä ja todella moni luulee meidän pikkuneitiä yorkiksi. Nojoo onhan silkeissä ja yorkeissa aika paljon samaa näköä joten erehdys ei suinkaan ole harvinaista.

Moni kuitenkin kehuu Hetan ulkonäköä ja haluaa tulla silittelemään, eikä me nyt neidin kanssa sitä vastaan olla. Hetan pitää saada tutustua monenlaisiin ihmisiin ja eläimiin.

Tällä hetkellä lemppari jahdattavia on pikkulinnut ja liikkuvat lehdet.

Vielä emme ole käyneet Hetan kanssa koirapuistossa, mutta ehkä me vielä tässä piakkoin keretään/jaksetaan/uskalletaan/muistetaan lähteä.

Heta sai uuden hienon villapaidan! Kuva on nyt vähän huono, mutta laittelen myöhemmin sitten paremmin kuvia :) Talvella tästä on kyllä hyötyä niin eipä pikkutyttö palele pihalla.

Terveisin: Väki <3

Pyöräilemme

Ja jälleen päivittelemme me.

Meillä on ollu taas hirmuisesti tekemistä ja Heta on tavannut paljon uusia ihmisiä ja koirakavereita. Opettelimme myös pyörällä kulkemista, Heta korissa. Lähdimme käymään keskustassa Willen serkun luona kylässä pyörillä ja pikkuneiti pistettiin koriin istumaan. Menomatka oli hurjan pelottava, eikä Heta meinannut haluta pysyä kyydissä. Alkumetreillä neiti hyppäsikin kerran jo pois ja jäi valjaista roikkumaan. Huonosti ei onneksi käynyt. Osa matkasta menikin sitten taluttaessa Heta silti korissa. Perille asti kuitenkin päästiin ilman mitään ongelmia. Kylässä oli hurjan iso peili, josta Heta kävi aina itseään välillä katselemassa ja haukkumassa. Oli varmasti pelottavan näköinen ilmestys.

Paluumatka menikin sitten odotettua paremmin. Heta pysyi korissa koko matkan ajan. Ylämäki me kuitenkin talutettiin ja Heta sai nuuhkia ympäristöä ja tehdä tarpeitaan. Ehkä pikkuneiti vielä jossain välissä tottuu tällaiseen kulkemiseen :)

 Eilen meillä kävi kylässä Mallu Linan kanssa. Lina on n. 3kk ikäinen Islanninlammaskoira. Pari kuukautta Hetaa nuorempi, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin meidän pikkuneiti.

Oli kyllä kova vilinä kämpässä kun nämä kaksi veti peräkanaa pitkin olohuonetta ja ärisivät toisilleen. Vihamielistä se ei kuitenkaan ollut vaan ihan kivasti leikkivät yhdessä :) Linalla on kyllä tosi kimakka ja äänekäs haukku!

Alussa Linaa tuntui pikkusen pelottavan tämä meidän lattialuutu, mutta nopeasti tytöt tulivat juttuun keskenään ja tuntui ettei sille touhottamiselle tule mitään loppua. Välillä nämä kävivät juomassa yhdessä, mutta sitten se juoksu taas alkoi. Kuvien ottaminen oli aika mielenkiintoista... Välillä nämä pyöriskelivät pöydän alla tuolien seassa tai sitten muuten vain oli niin kova meininki, että hyvien kuvien ottaminen meni ihan höpöksi.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, voi jospa oisit saanut olla mukana!

Linallakin on oma blogi ja sitä katselemaan pääset tästä: 

> Katimon Meyja <

Viikonloppuna meitä odottaa koiranäyttely. Heta ei tosin ole siellä osallistumassa, mutta käymme siellä tapaamassa Hetan kasvattajaa ja samalla saadaan pikkuneidin paperit tehtyä :) Joo, Heta ei vielä käytännössä ole meidän, mutta lauantaina sitten on!

Kiitoksia kun luitte taas!

Mökkeilyä

Mökkireissu on nyt ohi ja kaikki ovat ihan puhki. Kivaa kuitenkin oli ja tekemistä riitti koko päiväksi! Menimme porukalla käymään mökillä lauantaina ja viivyimme siellä yhden yön. Tämä olikin Hetan ensimmäinen reissu meidän kanssa ja voi, että kaikilla jännitti. Neiti ei kyllä millään meinannut halua nukkua kantokopassaan autossa. Aina välillä piti päästää muutama säälittävä ulvaisu, kun ei oikein asiat menneet mieliksi. Suurimman osan ajasta Heta kuitenkin onneksi oli rauhallisesti eikä ongelmia syntynyt matkan varrella ollenkaan. Mennessä pysähdyttiin Iissä moikkaamassa Suomen Lapinkoira Sagaa ja Heta olisi kovasti halunnut leikittää hieman isompaa neitiä, mutta Saga ei oikein meinannut ruveta leikkikaveriksi. Heta sitten tyytyi järsimään Sagan luita ja leluja ja onneksi Saga ei pistänyt sitä pahaksi.

Matka mökille kesti yli tunnin ja välillä meinasi tulla hieman kuuma autossa. Onneksi kaikki meni hyvin ja pian sitten saavuttiinkin mökin pihalle, jossa odottelikin sekarotuinen 4-vuotias uroskoira Eppu. Epussa on sekä Suomen ajokoiraa sekä Suomenpystykorvaa ja tämä herra onkin Hetaa hieman isompikokoinen. Suurinpiirtein 10x painavampikin kuin meidän pikkuinen lattialuutu.
Uusi tuttavuus oli jännittävä ja alussa Hetaa meinasi hieman pelottaa, kun Eppu oli kuitenkin jonkin verran isompi. Onneksi sopu kuitenkin löytyi ja pian kaksikko jo kirmasikin pihanurmella peräkanaa ihan mielissään.

Ensin ajattelimme, että Heta pitäisi pitää kiinni narussa, kun ollaan pihalla, mutta väärässä oltiin. Epussa oli sen verran paimenta, että se piti pikkuneidin visusti mökin pihalla eikä päästänyt näkyvistään. Kyllä tuosta meidän Epusta tulisi vielä joskus hyvä äiti...
Sunnuntaina Hetaa pidettiin enemmän kiinni, kun silloin neiti meinasi lähteä lampsimaan tielle, kun ei enää Eppu kiinnostanut eikä pillikään tuntunut kuuluvan korviin. Ehkä joskus Hetakin oppii olemaan mökillä vain pihalla eikä lähde huitelemaan mettiin. Eppu joskus poikkeaa metsässä, mutta osaa kyllä hyvin tulla takaisin. Alkaa olla mökkialue ja lähimetsät aikalailla tuttuja Epulle.

Nopeasti kaveruksilla kuitenkin loppui virta juoksemisen takia, mutta onneksi päiväunien ottaminen on sallittua. Heta vaihteli sylistä toiseen ja otti monet nokoset päivän aikana. Myös Eppu halusi tuntea itsensä sylikoiraksi ja tunki Willen kanssa samalle sohvalle Hetan seuraksi. Onneksi meidän pikkuneiti ei pistänyt sylikaveria pahakseen vaan sulassa sovussa molemmat olivat rapsutettavana. Hyvä, että edes joku jaksaa rapsuttaa.

Tässäpä nyt sitte vielä muutama kuvanen reissusta:

 

Stailauspäivä

Tänään meillä oli Hetan kanssa salonkipäivä! Turkki oli päässyt vähän kehnoon kuntoon, mutta nyt turkki kiiltelee oikein nätisti ja tuoksuukin tosi hyvälle.

Neidillä oli tosi paljon takkuja mahassa, tassuissa ja kaulassa. Suurinpiirtein kaikki kuitenkin saatiin auottua ja Heta nautti toimituksesta oikeinkin kovasti. Taisipa jopa pari kertaa nukahtaa takkujen selvityksen aikana. Tämä hurtta ainaki tykkää huomiosta ja harjaamisesta ja se ei kyllä haittaa yhtään.

Peseminen olikin sitten juttu erikseen. Se oli hiukkasen pelottavaa ja pisti tärisyttämään. Hyvin Heta kuitenkin selvisi tästäkin hirmuisesta kokemuksesta ja tyytyväisenä käpertyi pyyhkeen sekaan pesun jälkeen.
Sitten palattiinkin takaisin hoitopöydälle harjailemaan ja föönailemaan turkki kuivaksi. Fööniä Heta ei pelännyt yhtään, toisin kuin monet muut koirat.
Olen kyllä tosi yllättynyt, että koko toimitus sujui näinkin mukavasti ilman mitään suurempia ongelmia

Puhdas turkki ja tukka sekaisin

Aikaisemmin päivällä lenkillä käytäessä tavattiin uusi tuttavuus. Törmättiin hieman vanhempaan silkkiterrieri urokseen. Jonkin verran oli näissä kahdessa ulkonäkö eroa kun Hetan korvat on pystyt ja vanhemmalla pojalla oli hieman lurpat ja tupsut korvissa. En sitten tiedä kuinka samaa rotua olivat mutta samaa näköä oli myös paljon.
Heta tykkäsi kovasti uudesta kaverista, vaikka ei hirveästi huomiota saanutkaan.
(Korjasin virheeni kun luulin että silkkiterrieri ja australian silkkiterrieri olisi jotenki erikseen)

Heta joutui myös tänään olemaan yksin pitkään kotona. Huomionkipeänä koirana, tottakai sitä itku pääsi kun ovi meni kiinni, mutta palatessa kaikki tuntui olevan ihan hyvin. Tottakai neiti oli iloinen ja täynnä energiaa kun kaikki palasivatkin takaisin kotiin.

Neiti on kyllä kovasti ärhennellyt parina päivinä ja yrittänyt komentaa, mutta ongelmat on ratkaistu joko jäähyllä tai sitten muuten vain alistamalla. Heta on yleensä aika helppo saada rauhoittumaan, mutta joskus taas saa oikein urakoida.

Huomenna tulee Sanna ja Nina kyläilemään. Jännityksellä jäämme odottamaan huomisia kujeita. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä käymään mökillä ja siellä odottaakin sekarotuinen uroskoira Eppu. Viikonlopusta tulee varmasti hauska!

Meille tuli vauva!

Hellurei ja hellät tunteet!

Maanantaina 20.8.2012 minulle ja Willelle tuli pieni karvainen ihmestys, nimeltään Heta. Tämän pienen Australian silkkiterrierin hankinta oli varsin spontaani teko. Aikaisemmassa kodissaan Hetaa kutsuttiin Hertaksi. Halusimme kuitenkin lyhentää nimen, sillä onhan Heta hieman helpompi lausua kuin Hertta. Heta oli aikaisemmin ollut perheessä, jolloin ei vielä oltu havaittu pennun kuulo-ongelmia. Kun selvisi, että Heta ei kuule kunnolla, niin perhe halusi luopua pennusta. Heta onneksi sai kuitenkin uuden hoitopaikan, josta oli hyvä etsiä uutta kotia.

Heta 5kk

Kuulimme Hetasta ensimmäisen kerran sunnuntaina 19.8.2012 ja jo samana päivänä kävimme katsomassa pikkuista silkkiterrierin pentua. Heta oli heti vauhti päällä ja ei malttanut millään pysyä aloillaan. Hoitokodissa oli samaa rotua edustava Vickan, joka oli jo täysi aikuinen. Viksu ei oikein jaksanut perässä juoksevaa Hetaa, mutta piti kuitenkin pennusta hyvän huolen.

Pitihän siinä pari soittoa maanantaina tehdä kasvattajalle, mutta nopeasti se päätös kuitenkin pennun ottamisesta tuli. Tottahan toki me halutaan antaa hyvä koti vilkkaalle neitokaiselle.

Spagetti maistuu

Kuulon alenema

Hetalla on todettu kuulon alenema. Neiti ei siis kuule kunnolla ääniä, eikä osaa havaita aina, että mistä suunnasta ääni tulee. Kovat, matalat ja korkeat äänet Heta erottaa, mutta suunnan hakeminen tuottaa hieman hankaluuksia. Olemme jo hieman treenanneet luokse tuloa pillin ja namun avulla. Aina ei onnistu ihan täydellisesti, mutta aina välillä Heta kuitenkin hoksaa, että mistä se ääni tulee. Hyvin mahdollista, että kuulo paranee iän myötä, mutta sekään ei ole varmaa. Kasvattaja kuitenkin kertoi, että täysin kuuroa pennusta tuskin tulee ja se olisikin kyllä hyvä. Huonosta kuulosta on meidän kannalta kuitenkin jonkin verran hyötyäkin; Heta ei helposti herää unilta jos me liikuskelemme asunnossa tai muuten vain on kova möly.

Heta rakastaa uusia tuttavuuksia. Ei yhtään vierasta uusia ihmisiä tai koiria. Mitä nyt alkaa rähisemään lajitovereille jos ei pääsekkään nuuskimaan lähempää. Ehkä tämäkin rähinä saadaan kitkettyä pois ajan myötä. Terrierin luonnehan on vähän pomotteleva ja tähän mennessä neiti onkin osannut komentaa oikein olan takaa. Heta hermostuu helposti jos ei saa huomiota ja saattaa alkaa sen takia riiviöimään. Rangaistuksen saatuaan tyttö on aikamoinen Drama Queen ja nukkumaanmeno on vielä hieman hankalaa kun silloin se huomion saanti viimeistään loppuu. Nopeasti Heta kuitenkin rauhoittuu nukkumaan omaan sänkyynsä. Ensimmäisenä yönä yritimme saada Hetan nukkumaan omassa laatikossaan tai sängyssään, jotka olivat eteisessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppujenlopuksi neiti tuli nukkumaan lattialle päiväpeiton päälle, joka oli sängyn päädyssä. Päätimme sitten siirtää Hetan sängyn päiväpeiton tilalle ja siellä se toisen yön nukkuikin.

Jos kukaan ei tiennyt, niin minä ja Wille ollaan itseasiassa allergisia karvaisille eläimille. Tämän takia meidän olisi otettava jonkinsortin rotukoira joka ei niin paljoa tuottaisi allergiaa. Heta on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Wille ei reagoi mitään ja minä hyvin vähän. Uskon, että saan siedätettyä itseni pois allergiasta, mutta se tosiaan jää nähtäväksi. Australian silkkiterrieri kuitenkin kuuluu niihin vähemmän allergisoiviin rotuihin karvansa takia.

Turkista puheenollen, tällä hetkellä Hetan turkki näyttää varsin mielenkiintoiselta. Pentu turkki on pikkuhiljaa väistymässä pois aikuisen turkin tieltä ja näyttää, että Hetalla olisi paha juurikasvu. Sitten kun turkki alkaa kasvamaan niin tuskin aion kasvattaa sitä ihan täysipitkäksi. Haluan pitää turkin lyhyenä ja helppohoitoisena.

Huomenna meillä on todennäköisesti salonkipäivä! Nostetaan heitukka pöydälle ja aletaan vähän trimmailemaan ja selvittelemään takkuja pois :)

Kiitoksia kaikille mahdollisille lukijoille ja toivon, että Hetalle löytyy jatkossakin seuraajia!

<3: Heta, Laura ja Wille

Heta ja lempparilelu!