Pyöräilemme

Ja jälleen päivittelemme me.

Meillä on ollu taas hirmuisesti tekemistä ja Heta on tavannut paljon uusia ihmisiä ja koirakavereita. Opettelimme myös pyörällä kulkemista, Heta korissa. Lähdimme käymään keskustassa Willen serkun luona kylässä pyörillä ja pikkuneiti pistettiin koriin istumaan. Menomatka oli hurjan pelottava, eikä Heta meinannut haluta pysyä kyydissä. Alkumetreillä neiti hyppäsikin kerran jo pois ja jäi valjaista roikkumaan. Huonosti ei onneksi käynyt. Osa matkasta menikin sitten taluttaessa Heta silti korissa. Perille asti kuitenkin päästiin ilman mitään ongelmia. Kylässä oli hurjan iso peili, josta Heta kävi aina itseään välillä katselemassa ja haukkumassa. Oli varmasti pelottavan näköinen ilmestys.

Paluumatka menikin sitten odotettua paremmin. Heta pysyi korissa koko matkan ajan. Ylämäki me kuitenkin talutettiin ja Heta sai nuuhkia ympäristöä ja tehdä tarpeitaan. Ehkä pikkuneiti vielä jossain välissä tottuu tällaiseen kulkemiseen :)

 Eilen meillä kävi kylässä Mallu Linan kanssa. Lina on n. 3kk ikäinen Islanninlammaskoira. Pari kuukautta Hetaa nuorempi, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin meidän pikkuneiti.

Oli kyllä kova vilinä kämpässä kun nämä kaksi veti peräkanaa pitkin olohuonetta ja ärisivät toisilleen. Vihamielistä se ei kuitenkaan ollut vaan ihan kivasti leikkivät yhdessä :) Linalla on kyllä tosi kimakka ja äänekäs haukku!

Alussa Linaa tuntui pikkusen pelottavan tämä meidän lattialuutu, mutta nopeasti tytöt tulivat juttuun keskenään ja tuntui ettei sille touhottamiselle tule mitään loppua. Välillä nämä kävivät juomassa yhdessä, mutta sitten se juoksu taas alkoi. Kuvien ottaminen oli aika mielenkiintoista... Välillä nämä pyöriskelivät pöydän alla tuolien seassa tai sitten muuten vain oli niin kova meininki, että hyvien kuvien ottaminen meni ihan höpöksi.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, voi jospa oisit saanut olla mukana!

Linallakin on oma blogi ja sitä katselemaan pääset tästä: 

> Katimon Meyja <

Viikonloppuna meitä odottaa koiranäyttely. Heta ei tosin ole siellä osallistumassa, mutta käymme siellä tapaamassa Hetan kasvattajaa ja samalla saadaan pikkuneidin paperit tehtyä :) Joo, Heta ei vielä käytännössä ole meidän, mutta lauantaina sitten on!

Kiitoksia kun luitte taas!

Mökkeilyä

Mökkireissu on nyt ohi ja kaikki ovat ihan puhki. Kivaa kuitenkin oli ja tekemistä riitti koko päiväksi! Menimme porukalla käymään mökillä lauantaina ja viivyimme siellä yhden yön. Tämä olikin Hetan ensimmäinen reissu meidän kanssa ja voi, että kaikilla jännitti. Neiti ei kyllä millään meinannut halua nukkua kantokopassaan autossa. Aina välillä piti päästää muutama säälittävä ulvaisu, kun ei oikein asiat menneet mieliksi. Suurimman osan ajasta Heta kuitenkin onneksi oli rauhallisesti eikä ongelmia syntynyt matkan varrella ollenkaan. Mennessä pysähdyttiin Iissä moikkaamassa Suomen Lapinkoira Sagaa ja Heta olisi kovasti halunnut leikittää hieman isompaa neitiä, mutta Saga ei oikein meinannut ruveta leikkikaveriksi. Heta sitten tyytyi järsimään Sagan luita ja leluja ja onneksi Saga ei pistänyt sitä pahaksi.

Matka mökille kesti yli tunnin ja välillä meinasi tulla hieman kuuma autossa. Onneksi kaikki meni hyvin ja pian sitten saavuttiinkin mökin pihalle, jossa odottelikin sekarotuinen 4-vuotias uroskoira Eppu. Epussa on sekä Suomen ajokoiraa sekä Suomenpystykorvaa ja tämä herra onkin Hetaa hieman isompikokoinen. Suurinpiirtein 10x painavampikin kuin meidän pikkuinen lattialuutu.
Uusi tuttavuus oli jännittävä ja alussa Hetaa meinasi hieman pelottaa, kun Eppu oli kuitenkin jonkin verran isompi. Onneksi sopu kuitenkin löytyi ja pian kaksikko jo kirmasikin pihanurmella peräkanaa ihan mielissään.

Ensin ajattelimme, että Heta pitäisi pitää kiinni narussa, kun ollaan pihalla, mutta väärässä oltiin. Epussa oli sen verran paimenta, että se piti pikkuneidin visusti mökin pihalla eikä päästänyt näkyvistään. Kyllä tuosta meidän Epusta tulisi vielä joskus hyvä äiti...
Sunnuntaina Hetaa pidettiin enemmän kiinni, kun silloin neiti meinasi lähteä lampsimaan tielle, kun ei enää Eppu kiinnostanut eikä pillikään tuntunut kuuluvan korviin. Ehkä joskus Hetakin oppii olemaan mökillä vain pihalla eikä lähde huitelemaan mettiin. Eppu joskus poikkeaa metsässä, mutta osaa kyllä hyvin tulla takaisin. Alkaa olla mökkialue ja lähimetsät aikalailla tuttuja Epulle.

Nopeasti kaveruksilla kuitenkin loppui virta juoksemisen takia, mutta onneksi päiväunien ottaminen on sallittua. Heta vaihteli sylistä toiseen ja otti monet nokoset päivän aikana. Myös Eppu halusi tuntea itsensä sylikoiraksi ja tunki Willen kanssa samalle sohvalle Hetan seuraksi. Onneksi meidän pikkuneiti ei pistänyt sylikaveria pahakseen vaan sulassa sovussa molemmat olivat rapsutettavana. Hyvä, että edes joku jaksaa rapsuttaa.

Tässäpä nyt sitte vielä muutama kuvanen reissusta:

 

Stailauspäivä

Tänään meillä oli Hetan kanssa salonkipäivä! Turkki oli päässyt vähän kehnoon kuntoon, mutta nyt turkki kiiltelee oikein nätisti ja tuoksuukin tosi hyvälle.

Neidillä oli tosi paljon takkuja mahassa, tassuissa ja kaulassa. Suurinpiirtein kaikki kuitenkin saatiin auottua ja Heta nautti toimituksesta oikeinkin kovasti. Taisipa jopa pari kertaa nukahtaa takkujen selvityksen aikana. Tämä hurtta ainaki tykkää huomiosta ja harjaamisesta ja se ei kyllä haittaa yhtään.

Peseminen olikin sitten juttu erikseen. Se oli hiukkasen pelottavaa ja pisti tärisyttämään. Hyvin Heta kuitenkin selvisi tästäkin hirmuisesta kokemuksesta ja tyytyväisenä käpertyi pyyhkeen sekaan pesun jälkeen.
Sitten palattiinkin takaisin hoitopöydälle harjailemaan ja föönailemaan turkki kuivaksi. Fööniä Heta ei pelännyt yhtään, toisin kuin monet muut koirat.
Olen kyllä tosi yllättynyt, että koko toimitus sujui näinkin mukavasti ilman mitään suurempia ongelmia

Puhdas turkki ja tukka sekaisin

Aikaisemmin päivällä lenkillä käytäessä tavattiin uusi tuttavuus. Törmättiin hieman vanhempaan silkkiterrieri urokseen. Jonkin verran oli näissä kahdessa ulkonäkö eroa kun Hetan korvat on pystyt ja vanhemmalla pojalla oli hieman lurpat ja tupsut korvissa. En sitten tiedä kuinka samaa rotua olivat mutta samaa näköä oli myös paljon.
Heta tykkäsi kovasti uudesta kaverista, vaikka ei hirveästi huomiota saanutkaan.
(Korjasin virheeni kun luulin että silkkiterrieri ja australian silkkiterrieri olisi jotenki erikseen)

Heta joutui myös tänään olemaan yksin pitkään kotona. Huomionkipeänä koirana, tottakai sitä itku pääsi kun ovi meni kiinni, mutta palatessa kaikki tuntui olevan ihan hyvin. Tottakai neiti oli iloinen ja täynnä energiaa kun kaikki palasivatkin takaisin kotiin.

Neiti on kyllä kovasti ärhennellyt parina päivinä ja yrittänyt komentaa, mutta ongelmat on ratkaistu joko jäähyllä tai sitten muuten vain alistamalla. Heta on yleensä aika helppo saada rauhoittumaan, mutta joskus taas saa oikein urakoida.

Huomenna tulee Sanna ja Nina kyläilemään. Jännityksellä jäämme odottamaan huomisia kujeita. Lauantaina olisi tarkoitus lähteä käymään mökillä ja siellä odottaakin sekarotuinen uroskoira Eppu. Viikonlopusta tulee varmasti hauska!

Meille tuli vauva!

Hellurei ja hellät tunteet!

Maanantaina 20.8.2012 minulle ja Willelle tuli pieni karvainen ihmestys, nimeltään Heta. Tämän pienen Australian silkkiterrierin hankinta oli varsin spontaani teko. Aikaisemmassa kodissaan Hetaa kutsuttiin Hertaksi. Halusimme kuitenkin lyhentää nimen, sillä onhan Heta hieman helpompi lausua kuin Hertta. Heta oli aikaisemmin ollut perheessä, jolloin ei vielä oltu havaittu pennun kuulo-ongelmia. Kun selvisi, että Heta ei kuule kunnolla, niin perhe halusi luopua pennusta. Heta onneksi sai kuitenkin uuden hoitopaikan, josta oli hyvä etsiä uutta kotia.

Heta 5kk

Kuulimme Hetasta ensimmäisen kerran sunnuntaina 19.8.2012 ja jo samana päivänä kävimme katsomassa pikkuista silkkiterrierin pentua. Heta oli heti vauhti päällä ja ei malttanut millään pysyä aloillaan. Hoitokodissa oli samaa rotua edustava Vickan, joka oli jo täysi aikuinen. Viksu ei oikein jaksanut perässä juoksevaa Hetaa, mutta piti kuitenkin pennusta hyvän huolen.

Pitihän siinä pari soittoa maanantaina tehdä kasvattajalle, mutta nopeasti se päätös kuitenkin pennun ottamisesta tuli. Tottahan toki me halutaan antaa hyvä koti vilkkaalle neitokaiselle.

Spagetti maistuu

Kuulon alenema

Hetalla on todettu kuulon alenema. Neiti ei siis kuule kunnolla ääniä, eikä osaa havaita aina, että mistä suunnasta ääni tulee. Kovat, matalat ja korkeat äänet Heta erottaa, mutta suunnan hakeminen tuottaa hieman hankaluuksia. Olemme jo hieman treenanneet luokse tuloa pillin ja namun avulla. Aina ei onnistu ihan täydellisesti, mutta aina välillä Heta kuitenkin hoksaa, että mistä se ääni tulee. Hyvin mahdollista, että kuulo paranee iän myötä, mutta sekään ei ole varmaa. Kasvattaja kuitenkin kertoi, että täysin kuuroa pennusta tuskin tulee ja se olisikin kyllä hyvä. Huonosta kuulosta on meidän kannalta kuitenkin jonkin verran hyötyäkin; Heta ei helposti herää unilta jos me liikuskelemme asunnossa tai muuten vain on kova möly.

Heta rakastaa uusia tuttavuuksia. Ei yhtään vierasta uusia ihmisiä tai koiria. Mitä nyt alkaa rähisemään lajitovereille jos ei pääsekkään nuuskimaan lähempää. Ehkä tämäkin rähinä saadaan kitkettyä pois ajan myötä. Terrierin luonnehan on vähän pomotteleva ja tähän mennessä neiti onkin osannut komentaa oikein olan takaa. Heta hermostuu helposti jos ei saa huomiota ja saattaa alkaa sen takia riiviöimään. Rangaistuksen saatuaan tyttö on aikamoinen Drama Queen ja nukkumaanmeno on vielä hieman hankalaa kun silloin se huomion saanti viimeistään loppuu. Nopeasti Heta kuitenkin rauhoittuu nukkumaan omaan sänkyynsä. Ensimmäisenä yönä yritimme saada Hetan nukkumaan omassa laatikossaan tai sängyssään, jotka olivat eteisessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppujenlopuksi neiti tuli nukkumaan lattialle päiväpeiton päälle, joka oli sängyn päädyssä. Päätimme sitten siirtää Hetan sängyn päiväpeiton tilalle ja siellä se toisen yön nukkuikin.

Jos kukaan ei tiennyt, niin minä ja Wille ollaan itseasiassa allergisia karvaisille eläimille. Tämän takia meidän olisi otettava jonkinsortin rotukoira joka ei niin paljoa tuottaisi allergiaa. Heta on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Wille ei reagoi mitään ja minä hyvin vähän. Uskon, että saan siedätettyä itseni pois allergiasta, mutta se tosiaan jää nähtäväksi. Australian silkkiterrieri kuitenkin kuuluu niihin vähemmän allergisoiviin rotuihin karvansa takia.

Turkista puheenollen, tällä hetkellä Hetan turkki näyttää varsin mielenkiintoiselta. Pentu turkki on pikkuhiljaa väistymässä pois aikuisen turkin tieltä ja näyttää, että Hetalla olisi paha juurikasvu. Sitten kun turkki alkaa kasvamaan niin tuskin aion kasvattaa sitä ihan täysipitkäksi. Haluan pitää turkin lyhyenä ja helppohoitoisena.

Huomenna meillä on todennäköisesti salonkipäivä! Nostetaan heitukka pöydälle ja aletaan vähän trimmailemaan ja selvittelemään takkuja pois :)

Kiitoksia kaikille mahdollisille lukijoille ja toivon, että Hetalle löytyy jatkossakin seuraajia!

<3: Heta, Laura ja Wille

Heta ja lempparilelu!