Meille tuli vauva!

Hellurei ja hellät tunteet!

Maanantaina 20.8.2012 minulle ja Willelle tuli pieni karvainen ihmestys, nimeltään Heta. Tämän pienen Australian silkkiterrierin hankinta oli varsin spontaani teko. Aikaisemmassa kodissaan Hetaa kutsuttiin Hertaksi. Halusimme kuitenkin lyhentää nimen, sillä onhan Heta hieman helpompi lausua kuin Hertta. Heta oli aikaisemmin ollut perheessä, jolloin ei vielä oltu havaittu pennun kuulo-ongelmia. Kun selvisi, että Heta ei kuule kunnolla, niin perhe halusi luopua pennusta. Heta onneksi sai kuitenkin uuden hoitopaikan, josta oli hyvä etsiä uutta kotia.

Heta 5kk

Kuulimme Hetasta ensimmäisen kerran sunnuntaina 19.8.2012 ja jo samana päivänä kävimme katsomassa pikkuista silkkiterrierin pentua. Heta oli heti vauhti päällä ja ei malttanut millään pysyä aloillaan. Hoitokodissa oli samaa rotua edustava Vickan, joka oli jo täysi aikuinen. Viksu ei oikein jaksanut perässä juoksevaa Hetaa, mutta piti kuitenkin pennusta hyvän huolen.

Pitihän siinä pari soittoa maanantaina tehdä kasvattajalle, mutta nopeasti se päätös kuitenkin pennun ottamisesta tuli. Tottahan toki me halutaan antaa hyvä koti vilkkaalle neitokaiselle.

Spagetti maistuu

Kuulon alenema

Hetalla on todettu kuulon alenema. Neiti ei siis kuule kunnolla ääniä, eikä osaa havaita aina, että mistä suunnasta ääni tulee. Kovat, matalat ja korkeat äänet Heta erottaa, mutta suunnan hakeminen tuottaa hieman hankaluuksia. Olemme jo hieman treenanneet luokse tuloa pillin ja namun avulla. Aina ei onnistu ihan täydellisesti, mutta aina välillä Heta kuitenkin hoksaa, että mistä se ääni tulee. Hyvin mahdollista, että kuulo paranee iän myötä, mutta sekään ei ole varmaa. Kasvattaja kuitenkin kertoi, että täysin kuuroa pennusta tuskin tulee ja se olisikin kyllä hyvä. Huonosta kuulosta on meidän kannalta kuitenkin jonkin verran hyötyäkin; Heta ei helposti herää unilta jos me liikuskelemme asunnossa tai muuten vain on kova möly.

Heta rakastaa uusia tuttavuuksia. Ei yhtään vierasta uusia ihmisiä tai koiria. Mitä nyt alkaa rähisemään lajitovereille jos ei pääsekkään nuuskimaan lähempää. Ehkä tämäkin rähinä saadaan kitkettyä pois ajan myötä. Terrierin luonnehan on vähän pomotteleva ja tähän mennessä neiti onkin osannut komentaa oikein olan takaa. Heta hermostuu helposti jos ei saa huomiota ja saattaa alkaa sen takia riiviöimään. Rangaistuksen saatuaan tyttö on aikamoinen Drama Queen ja nukkumaanmeno on vielä hieman hankalaa kun silloin se huomion saanti viimeistään loppuu. Nopeasti Heta kuitenkin rauhoittuu nukkumaan omaan sänkyynsä. Ensimmäisenä yönä yritimme saada Hetan nukkumaan omassa laatikossaan tai sängyssään, jotka olivat eteisessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppujenlopuksi neiti tuli nukkumaan lattialle päiväpeiton päälle, joka oli sängyn päädyssä. Päätimme sitten siirtää Hetan sängyn päiväpeiton tilalle ja siellä se toisen yön nukkuikin.

Jos kukaan ei tiennyt, niin minä ja Wille ollaan itseasiassa allergisia karvaisille eläimille. Tämän takia meidän olisi otettava jonkinsortin rotukoira joka ei niin paljoa tuottaisi allergiaa. Heta on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Wille ei reagoi mitään ja minä hyvin vähän. Uskon, että saan siedätettyä itseni pois allergiasta, mutta se tosiaan jää nähtäväksi. Australian silkkiterrieri kuitenkin kuuluu niihin vähemmän allergisoiviin rotuihin karvansa takia.

Turkista puheenollen, tällä hetkellä Hetan turkki näyttää varsin mielenkiintoiselta. Pentu turkki on pikkuhiljaa väistymässä pois aikuisen turkin tieltä ja näyttää, että Hetalla olisi paha juurikasvu. Sitten kun turkki alkaa kasvamaan niin tuskin aion kasvattaa sitä ihan täysipitkäksi. Haluan pitää turkin lyhyenä ja helppohoitoisena.

Huomenna meillä on todennäköisesti salonkipäivä! Nostetaan heitukka pöydälle ja aletaan vähän trimmailemaan ja selvittelemään takkuja pois :)

Kiitoksia kaikille mahdollisille lukijoille ja toivon, että Hetalle löytyy jatkossakin seuraajia!

<3: Heta, Laura ja Wille

Heta ja lempparilelu!