Hampaat tippuu

Lyhyt pikapäivitys!

Heta selvisi hammaslääkäristä kunnialla ja nyt on neljä kipaletta pentuhampaita revitty pois :) Kaikki kulmahampaita.

 Neiti on vielä hieman pökkyrällä nukutuksen jälkeen ja ei oikein jalat meinaa pysyä alla. Heta pistikin pötkölleen samantien ja vietiin se omaan sänkyyn lepäilemään. Välillä kuuluu pari säälittävää piippausta tuolta pedin suunnalta, että huomiota pitäisi saada mutta ei kyllä sen kummoisempaa tuskailua ole :)

Nukutus meni oikein hyvin. Pikkuisen se sattui kun piti pistää niskaan piikki ja kiljaisukin sieltä taisi päästä Hetan suunnalta kun ei oikein mennyt mieliksi. Operaatiokin meni kuulemma tosi hyvin, eikä mitään isompia ongelmiakaan sattunut tielle. Pikkuisen verran kalliimmaksi tuli poisto kuin sitä mitä kyselin aiemmin, mutta ei kyllä yhtään pidempään olisi kannattanut tätä lykätä.

Saa nähdä jääkö Hetalla alakulmikset vähän sisemmälle, kun neidillä on lääkärin mukaan suhteellisen ohut leuka niin ne hampaat ei välttämättä niin hyvin sitten asetu oikeille kohdilleen. Vetoleluilla ja pallolla voi niitä hampaita vähän yrittää saada siirtymään ulommas. Eipä tuo purenta tuskin ihan huonoksi kuitenkaan enää mene :) Jos teidän koirilla pitää poistattaa pentuhampaita niin älkää odottako liian pitkään! Ylimääräiset hampaat saattavat aiheuttaa purentavikaa tai kaikkea sun muuta vaivaa koiralle.

Muisto hammaslääkäri käynnistä :) 4 kpl kulmahampaita!

Petihirmu

Heipä hei vaan murut!

 

Aika kuluu ihan siivillä ja Hetakin on pysynyt terveenä jalan satuttamisensa jälkeen. Lääkekuuri ja lepoloma tehosivat hyvin. Neidillä taisi vähän vaan jäädä korvien väliin pelko sohvalle hyppäämisestä, sillä se taito on nyt kokonaan unohtunut. Heta ei oikein tunnu uskaltavan ponnistaa takajaloilla enää vauhtia, että pääsisi sohvalle asti. Pari kertaa neiti on vahingossa hypännyt sohvalle toiminnan tuoksinnassa, mutta sitten se on taas unohtunut. Ei sillä, ihan hyvähän se on että koira pysyisi lattialla, mutta onhan se aina mukavaa jos joku käpertyy kylkeen kiinni luuta jykertämään.

Ollaan nyt saatu hieman lahjoituksia kavereilta ja sukulaisilta. Ystäväni Sanna antoi Hetalle pedin, joka on ollut aikaisemmin kissoilla käytössä. Ei vain kissoille tuntunut kelpaavan hieno pinkki peti! Heta ei ole vielä hirveän hyvin päässyt tutuksi tämän sängyn kanssa, mutta merkattu se kyllä on. Ollaan nyt pistetty siihen viltti jos vaikka olisi helpompi asuttua uuteen sänkyyn kun on tutut hajut. Sijoitimme tämän sängyn olohuoneeseen niin on ainakin monessa paikassa mahdollisuus nukuksia pehmoisella alustalla.

 

Toisenlaisen sängyn me saatiin Willen tädiltä, kun siellä asusteleva kääpiöpinseri Oskari ei siihen koskaan oikein tykästynyt. Tämän pistimme aikaisemman sängyn paikalle ja sinnekkin laitettiin viltti, että olisi helpompi sopeutua uuteen makuupaikkaan. Heta kyllä tykkää oikein paljon uudesta sängystään. Mukava pesämäinen ja suojaisa peti. Saimem Hetalle myös uudet valjaat, joista nyt ei valitettavasti ole kuvaa. Normaalit mustat valjaat.

 

Heta tykkää.

Meidän neidillä taitaa olla ekat juoksut tulossa tai ainakin niin minä itse epäilen. Pojat tuntuu olevan kovinkin kiinnostuneita meidän pikku neidistä. Koirapuistossakin eräs koiraherra roikkui Hetan selässä jatkuvasti ja onhan tuo neiti nyt pari kertaa merkannut lepopaikkaansakin. Nyt ei passaa viedä Hetaa koirapuistoon vähään aikaan ja pitää tässä vähän tarkkailla, että miten tilanne etenee. Kamala ajatella, että meidän pikkuisesta tytöstä tulee kohta iso tyttö!

Koirapuistossa Heta tuo kyllä paljon vauhtia muihin koiriin, sillä energiaa piisaa kuin pienessä kylässä. Tyttö mielellään leikkii kaikkien kanssa ja temmeltää pitkin maita ja mantuja.

Keskiviikkona meitä sitten odottaakin eläinlääkäri, kun käymme poistamassa Hetalta pentuhampaita. Kaikki kulmahampaat pitää poistaa, kun eivät millään ole lähdössä irti. On aika normaalia pikkukoirilla, että pentuhampaita jää vaikka pysyvät hampaat jo puskisivatkin esiin. Toivottavasti operaatiosta tulee helppo niin ei tulisi enää yhtään lisähintaa.

Jos teillä on ollut vastaavanlaisia tilanteita niin mielelläni kuulisin kokemuksia operaatiosta ja siitä paljonko poistattaminen on maksanut :)

Ja tulipa sitten videoitua, kun neiti on taas päättänyt olla hyppäämättä sohvalle :D

Sitten tulee itku kun ei pääsekään sohvalle kun kukaan ei nosta :(

Parannan haavasi

Kuva © Marjut Färman

Noniin pitkästä aikaan päivitellään Hetan ja perheen kuulumisia. Meillä on takana jo monta vauhdikasta, tarkalleen ottaen noin 6 viikkoa. Aika lentää kuin siivillä ja Hetalla oli 24.9. 6kk synttärit! Lapsi kasvaa hirmuista vauhtia, vaikka kokoa ei enää nykyiseen juurikaan tule lisää. Odotan silti innolla, että miltä Heta näyttää täysikasvuisena. Lähinnä turkin väri jännittää, kun sehän yleensä silkeillä vaalenee aikuistuessa. Tuleekohan Hetasta ihan täysin harmaa vai jääkö hieman tummaksi...

Kuva © Marjut Färman

Olemme muutaman kerran päässeet käymään koirapuistossa. Heta ei yhtään arastele muita koiria vaan uteliaana on tutkimassa kaikkea ja kaikkia. On hyvä, että neiti ei arastele tutustua. Kaikki uudet tuttavuudet otetaan iloisesti ja mielenkiinnolla vastaan. Heta mielellään tutustuisi kaikkiin lenkillä tapamiinsa koiriin ja ihmisiin, mutta kaikki koiranomistajat eivät siitä tykkää. Moni kyllä pysähtyy Hetan kohdalla ja neiti saakin paljon kehuja nätistä ulkomuodostaan. Kyllä meidän prinsessan kelpaa!

Toissa viikonloppuna kävimme Kemissä perheeni luona kyläilemässä ja siellä oli taas Hetalle jo ennastaan tuttu Eppu-koira. Molemmat olivat innoissaan jälleennäkemisestä ja touhua piisasi jälleen kerran.

Eppu on erittäin omistushaluinen koira ja pitää kyllä huolen tavaroistaan ja herkuistaan. Ei anna Hetan kyllä yhtään koskea omiinsa. Piti aina viedä Eppu ulos, kun oli pikkuneidin aika ruokailla ja sillä välin oli mahdollisuus antaa Hetallekkin leluja ja herkkuja.

Onneksi nämä kuitenkin pääosin tulevat toimeen keskenään ja mitään riitaa ei ole koskaan tullut. Eppu ennemminkin vahtii ja seuraa Hetaa, että mihin toinen on oikein menossa.

Kävimme myös Haaparannalla eläinkaupassa ostelemassa kaikkea kivaa mm. aktivointilelun, possunkorvia ja teräspiikkikamman.

Tässä yksi viikko ostin sitten Hetalle sadeasun, kun neiti kastuu helposti sateisella kelillä ja kuivaaminen ei olekkaan sitten se maailman helpoin homma. Heta ei hirveästi arvosta uutta hienoa pukuaan, mutta kyllä se totuttelulla siitä varmasti vielä leppyy. Heti ulospäästyä Heta mieluummin menisi takaisin sisälle kuin olisi ulkona, kun puku on päällä.

Toivon vain, että Heta ei enää hirveästi kasvaisi tuosta ettei takki vaan jäisi liian pieneksi meidän tytölle. Takissa on myös huppu, jota harvemmin pistetään päähän. Se ei ole oikein kiva juttu.

Tässä viikko sitten keskiviikkona sattui Hetalle pieni vahinko. Olimme Willen serkun luona illastamassa ja viettämässä iltaa. Tämä serkun toinen poika leikki siinä Hetan kanssa ja oli antamassa ilmeisesti namupalaa tai jotain ja yhtäkkiä Heta vain oli alkanut huutamaan kuin pistetty sika. Heta oli vetänyt oikean jalkansa ihan kippuraan ja ei pystynyt astumaan koko jalalla. Epäillään, että Heta liukastui tai jotain vastaavaa, kun Willen serkulla on suhteellisen liukkaat lattiat. Menimme sitten samana iltana päivystykseen ja lääkäri määräsi Hetalle viikon kipulääkekuurin ja tänään onkin viimeinen päivä kuuria. Lääkäri kertoi jalan olevan todennäköisimmin venähtänyt ja jos arkuus jatkuu niin sitten käydään kuvaamassa jalka. Terrierit ei juurikaan kipua näytä niin eipä Hetallakaan ollut ongelmia ensimmäisen lääkkeen ottamisessa kun se laitettiin piikillä.

Jalka on parantunut hyvää vauhtia ja nyt kärsii jo laskea jonkin verran painoa jalalle. Vauhtia ei yksi kipeä jalka kuitenkaan hidasta vaan neiti painelee samanlaista vauhtia menemään kuin yleensä. Olemme ottaneet viikon nyt rauhallisemmin. Ei pitkiä lenkkejä eikä liian rajuja leikkejä. Hetalle on kyllä helppo antaa lääke, kun vain pyörittelee tabletin voipallon sisälle niin se menee alas ihan hujahtaen. Ei tarvi edes väkisin pistää suuhun vaan neiti nuolaisee sen ihan mielissään kädestä pois. Kyllä se jalka kuntoon tulee!
Nii ja Heta painaa nyt 3,3kg!

Meillä menee myös hyvin allergiaoireiden suhteen Willen kanssa. Willellä nyt ei ole muutenkaan tullut Hetasta minkäänlaisia oireita. Minulla itselläni taas hieman enempi, mutta nyt ajan mittaan oireet ovat vähentyneet huomattavasti. Enää ei tarvitse syödä allergialääkettäkään juuri ollenkaan. Olen niin onnellinen siitä, että ehkä saan vihdoin ja viimein siedätettyä itseni tästä allergiasta pois, joka on ollut taakkana jo monen monta vuotta. Edes Kemissä ollessani ei Eppukaan enää allergisoinut juuri yhtään vaikka sekarotuiset allergisoivat vielä enemmän normaalisti kuin rotukoirat. Myös Iissä Willen perheen luona on Saga niminen Suomenlapinkoira jolle en myöskään nyt reagoinut paljoa mitään vaikka yleensä tursaus alkaa heti kun koira astuu sisälle. Tämä on todella positiivinen uutinen ja toivon, että viimeinkin "kirous" olisi ohi. Rakastan koiria kuitenkin sen verran paljon ja aion vastaisuudessakin hankkia koiria lemmikiksi niin onneksi olen pääsemässä taakastani eroon.

Ja nyt pinaattikeiton tekoon!

♥: Perhe