Parannan haavasi

Kuva © Marjut Färman

Noniin pitkästä aikaan päivitellään Hetan ja perheen kuulumisia. Meillä on takana jo monta vauhdikasta, tarkalleen ottaen noin 6 viikkoa. Aika lentää kuin siivillä ja Hetalla oli 24.9. 6kk synttärit! Lapsi kasvaa hirmuista vauhtia, vaikka kokoa ei enää nykyiseen juurikaan tule lisää. Odotan silti innolla, että miltä Heta näyttää täysikasvuisena. Lähinnä turkin väri jännittää, kun sehän yleensä silkeillä vaalenee aikuistuessa. Tuleekohan Hetasta ihan täysin harmaa vai jääkö hieman tummaksi...

Kuva © Marjut Färman

Olemme muutaman kerran päässeet käymään koirapuistossa. Heta ei yhtään arastele muita koiria vaan uteliaana on tutkimassa kaikkea ja kaikkia. On hyvä, että neiti ei arastele tutustua. Kaikki uudet tuttavuudet otetaan iloisesti ja mielenkiinnolla vastaan. Heta mielellään tutustuisi kaikkiin lenkillä tapamiinsa koiriin ja ihmisiin, mutta kaikki koiranomistajat eivät siitä tykkää. Moni kyllä pysähtyy Hetan kohdalla ja neiti saakin paljon kehuja nätistä ulkomuodostaan. Kyllä meidän prinsessan kelpaa!

Toissa viikonloppuna kävimme Kemissä perheeni luona kyläilemässä ja siellä oli taas Hetalle jo ennastaan tuttu Eppu-koira. Molemmat olivat innoissaan jälleennäkemisestä ja touhua piisasi jälleen kerran.

Eppu on erittäin omistushaluinen koira ja pitää kyllä huolen tavaroistaan ja herkuistaan. Ei anna Hetan kyllä yhtään koskea omiinsa. Piti aina viedä Eppu ulos, kun oli pikkuneidin aika ruokailla ja sillä välin oli mahdollisuus antaa Hetallekkin leluja ja herkkuja.

Onneksi nämä kuitenkin pääosin tulevat toimeen keskenään ja mitään riitaa ei ole koskaan tullut. Eppu ennemminkin vahtii ja seuraa Hetaa, että mihin toinen on oikein menossa.

Kävimme myös Haaparannalla eläinkaupassa ostelemassa kaikkea kivaa mm. aktivointilelun, possunkorvia ja teräspiikkikamman.

Tässä yksi viikko ostin sitten Hetalle sadeasun, kun neiti kastuu helposti sateisella kelillä ja kuivaaminen ei olekkaan sitten se maailman helpoin homma. Heta ei hirveästi arvosta uutta hienoa pukuaan, mutta kyllä se totuttelulla siitä varmasti vielä leppyy. Heti ulospäästyä Heta mieluummin menisi takaisin sisälle kuin olisi ulkona, kun puku on päällä.

Toivon vain, että Heta ei enää hirveästi kasvaisi tuosta ettei takki vaan jäisi liian pieneksi meidän tytölle. Takissa on myös huppu, jota harvemmin pistetään päähän. Se ei ole oikein kiva juttu.

Tässä viikko sitten keskiviikkona sattui Hetalle pieni vahinko. Olimme Willen serkun luona illastamassa ja viettämässä iltaa. Tämä serkun toinen poika leikki siinä Hetan kanssa ja oli antamassa ilmeisesti namupalaa tai jotain ja yhtäkkiä Heta vain oli alkanut huutamaan kuin pistetty sika. Heta oli vetänyt oikean jalkansa ihan kippuraan ja ei pystynyt astumaan koko jalalla. Epäillään, että Heta liukastui tai jotain vastaavaa, kun Willen serkulla on suhteellisen liukkaat lattiat. Menimme sitten samana iltana päivystykseen ja lääkäri määräsi Hetalle viikon kipulääkekuurin ja tänään onkin viimeinen päivä kuuria. Lääkäri kertoi jalan olevan todennäköisimmin venähtänyt ja jos arkuus jatkuu niin sitten käydään kuvaamassa jalka. Terrierit ei juurikaan kipua näytä niin eipä Hetallakaan ollut ongelmia ensimmäisen lääkkeen ottamisessa kun se laitettiin piikillä.

Jalka on parantunut hyvää vauhtia ja nyt kärsii jo laskea jonkin verran painoa jalalle. Vauhtia ei yksi kipeä jalka kuitenkaan hidasta vaan neiti painelee samanlaista vauhtia menemään kuin yleensä. Olemme ottaneet viikon nyt rauhallisemmin. Ei pitkiä lenkkejä eikä liian rajuja leikkejä. Hetalle on kyllä helppo antaa lääke, kun vain pyörittelee tabletin voipallon sisälle niin se menee alas ihan hujahtaen. Ei tarvi edes väkisin pistää suuhun vaan neiti nuolaisee sen ihan mielissään kädestä pois. Kyllä se jalka kuntoon tulee!
Nii ja Heta painaa nyt 3,3kg!

Meillä menee myös hyvin allergiaoireiden suhteen Willen kanssa. Willellä nyt ei ole muutenkaan tullut Hetasta minkäänlaisia oireita. Minulla itselläni taas hieman enempi, mutta nyt ajan mittaan oireet ovat vähentyneet huomattavasti. Enää ei tarvitse syödä allergialääkettäkään juuri ollenkaan. Olen niin onnellinen siitä, että ehkä saan vihdoin ja viimein siedätettyä itseni tästä allergiasta pois, joka on ollut taakkana jo monen monta vuotta. Edes Kemissä ollessani ei Eppukaan enää allergisoinut juuri yhtään vaikka sekarotuiset allergisoivat vielä enemmän normaalisti kuin rotukoirat. Myös Iissä Willen perheen luona on Saga niminen Suomenlapinkoira jolle en myöskään nyt reagoinut paljoa mitään vaikka yleensä tursaus alkaa heti kun koira astuu sisälle. Tämä on todella positiivinen uutinen ja toivon, että viimeinkin "kirous" olisi ohi. Rakastan koiria kuitenkin sen verran paljon ja aion vastaisuudessakin hankkia koiria lemmikiksi niin onneksi olen pääsemässä taakastani eroon.

Ja nyt pinaattikeiton tekoon!

♥: Perhe