Räpiräpi

Oho. On saattanut tässä vähän kulua aikaa edellisestä päivityksestä : D Pahoitteluni siitä. Vielä olemme täällä hengissä ja kaikki rullaa kuin yleensä.

Heta on jo 11kk ikäinen ja maaliskuun lopussa onkin sitten 1v synttärit! Neiti kasvaa hurjaa vauhtia ja menoa ja meininkiä riittää. Kokoa tuskin Heta enää tuosta kasvaa, mutta turkki sitten senkin edestä. Turkki ei ole vielä täysin harmaantunut vaan vielä latvoissa on tummempaa väriä. 

Ajattelin kokeilla kasvattaa Hetan turkin täysipitkäksi ja katsoa miten sen kanssa menee. Todennäköisesti aion pitää sen lyhyempänä, sillä silkkien pitkä turkki on erittäin vaativa hoitaa. Jatkuvasti takussa ja likainen lyhyenkin lenkin jälkeen.

Jotkut saattavatkin muistaa, että Hetalla on ollut vaikeuksia hypätä sohvalle tai mihinkään muullekkaan korkealle jalan loukkaamisen jälkeen. Nyt sekin ongelma on sitten korjaantunut ja nyt Heta hyppelee joka paikkaan ihan tuosta vain. Se taisi olla ihan kokonaan pikkuneidin päässä se vika, ettei osannut tarpeeksi ponnistaa takajaloilla. Nyt ei tarvitse aina olla nostelemassa vaan sohvalle pääsy luonnistuu ihan hyvin itseltäkin.

Olemme alkaneet käydä enemmän koirapuistossa, sillä Hetalla tuntuu tuota energiaa riittävän niin koirapuisto on oiva paikka purkaa sitä. Heta tulee hyvin toimeen lähes kaikkien kanssa. Mitä nyt välillä pitää kovistella. Tuntuu että neidin ego on kokoluokaltaan tanskandogin luokkaa. Heta ei ihan aina tajua kokoaan.

Niin ja jos satutte ihmettelemään kuvien laadun parantumista niin hankin tuossa vuoden alussa järkkärin. Päädyin Canonin EOS 600D merkkiin, sillä Canon on ennestään tuttu ja halusin jonkin hieman laadukkaamman rungon. Kamera tuli ihan perusputkella, mutta ajattelin tässä joskus maaliskuussa hankkia jonkinsortin zoomiputken. Harmillista kun koirapuistossa ei saa kunnon kuvia kaukaa.

Hankittiin myös Hetalle tällainen kiva uusi sadeviitta seuraavien kurakelien varalle. Ainakin osa karvoista säästyy mudalta ja märältä. Hieno ja käytännöllinen.

Ollaan nyt hieman enemmän alettu treenaamaan hihnakäyttäytymistä, sillä Hetalla meinaa olla keskittymisongelmia varsinkin lenkillä ollessa ja vetäminen on joskus aivan mahdotonta. Välillä alkaa huomata lenkeillä, että kävely sujuu jo ihan mallikkaasti, mutta aina silloin tällöin pitäisi päästä vähän joka suuntaan. Aina kun koira alkaa vetää, joko pysähdytään tai sitten vaihdetaan suuntaa. Yritetään myös mahdollisesti saada se katsekontakti, mikä on todella hankala Hetan huonon kuulon vuoksi. Ei pysty kiinnittämään huomiota äänellä ja silloin pitää yrittää käyttää kosketusta.

Yritämme myös hillitä autoille, ihmisille ja ohikulkeville koirille haukkumista. Tämä on edistynyt tosi hyvin, eikä tämän saralla nyt mitään suurta ongelmaa ole koskaan ollutkaan. Vain harvakseltaan. Lintujen haukkumista pitää vielä hieman hillitä.

Viimeisenä kivana uutisena. Kävimmä eilen koirauinnissa! Tarkemmin pentu-uinnissa eli totuttelimme veteen ja Heta uiskenteli muutaman kierroksen altaassa avustajan kanssa. Olin melkein varma ettei Heta tajua jutun jujua, mutta pikkuneiti veteli vauhdilla menemään häntä vispaten : D Oli mainiota katseltavaa. Oli todella halpa verrattaen siihen, mitä kaikkea hintaan kuului. Maksoi 15e ja siihen sisältyi uinti, pesu, kuivaus ja pieni paketti jossa oli pari ruokapussia, luu ja esitteitä ja pari alennuskuponkia ruokaan.

 

Lopuksi vielä kiva video Hetan suoriutumisesta!

Yritetään tästä lähtien päivitellä hieman useammin : D Kiitos kuitenkin lukijoille jotka vielä seuraavat meitä!

Juoksuisia lumeja

Humpulei!

Eipä olla taaskaan keretty vähään aikaan päivittelemään. Anteeksi siitä :D Ei sillä, että mitään maata kaatavaa olisi sattunutkaan tässä välissä, mutta kunhan nyt kuulumiset jos käytäisiin läpi.

ENSILUMI! Ekat lumet tuli Ouluun tuossa 26. lokakuuta, mutta ne kyllä suli pois melkein yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Tällä hetkellä on maa vielä tummana, mutta kaipa ne lumet sieltä vielä palaa. Heta oli mielissään lumesta ja lumihiutaleiden pyydystely olikin sitten lystiä hommaa! Kirsuun meinasi mennä lunta vähän väliä, mutta eipä se menoa sitten loppupeleissä kuitenkaan hidastanut.

Heta on kyllä todennäköisesti nähnytkin talven ekat lumet eläessään, mutta voi olla että se on ajan mittaan päässyt unohtumaan. Siltä se touhuaminen ainakin näytti.

Heta 7kk

Pikku neidillä alkoi ensimmäiset juoksutkin tässä parisen viikkoa taakse päin :) Vaikka puhutaan, että pikkukoirat ei niin kovasti sotke, mutta Heta on kyllä poikkeus. Alussa ei kyllä juoksuja meinannu huomata muuta kuin siitä, että poikien kiinnostus nousi neitiä kohtaan, mutta kyllä se sotkukin sieltä sitten saapui. Kärkkäiseltä sai halvat juoksupöksyt 4,95€, mutta pitihän sitä sitten ostaa toisetkin DiivaDogista. Hienot vaaleansiniset päivänkakkaroilla, maksoi jotain 11€.

Nyt juoksut on alkaneet pikkuhiljaa loppumaan. Vielä on näitä pieniä merkkejä ilmassa juoksuista, mutta vuotoa ei enää tule. Tärppiä saattaa vielä jonkin verran tulla, mutta neiti puhdistaa itsensä aika hyvin niin eipä sitäkään huomaa.

Heta on ollut koko juoksujen ajan ihan väsynyt. Nukkunut paljon ja syönyt hyvin. Tämä on kyllä ihan menkkoihin verrattavissa :D Ei se helppoa ole meillä naisilla.

Samalla housujen kanssa ostettiin sitten talvitakkikin tulevien paukkupakkasten varalle. Vaikka Heta nyt kyllä puskee tuota lämpöä itsestään, kuin pieni patteri niin on se hyvä olla varmuuden vuoksi takki olemassa. Silkin turkki ei kuitenkaan ole ihan mitään mahdottoman paksua, niin saattaahan pikkukoiralla tulla vilu pitemmän päälle.

Hetalle on tosi vaikea ostaa asusteita pitkän selän takia. Jos joku mitta täsmäsi niin toinen mitta oli sitten liian pieni ja kaikkiin asuihin ei edes löytynyt oikeaa kokoa. Harmi sinäänsä, sillä DiivaDogissa on paljon kivoja asusteita, mutta liian vähän kokoja varastossa.

Hetan tämän hetkiset mitat:

Selkä 26-28cm, Rinta 32-33cm, Kaula 24-25cm

Aina kannattaa ottaa koiralle hieman liian iso kuin liian pieni. Koirallakin mukavampi liikkua kun ei ole liian tiukat oltavat.

KLIK

Olimma muuten tuossa 3. - 4.11. juhlimassa pappani 80-vuotis synttäreitä suvun kesken Rovaniemellä ja Hetakin näki ensimmäistä kertaa minunkin sukulaisia enempi. Juhlissa oli myös paljon koirakavereita kuten cotton-poika Vilppu, japaninpystykorva herra Sikko ja pehmoinen samojedi-neiti Muru. Huonompi homma oli, että Hetalla oli juuri silloin tärpit aluillaan ja Vilppu onkin varsinainen naistenmies. Heta ja Vilppu sitten pistivät keskenään aikamoisen show:n pystyyn ja itse juhlien ajan pariskunta pitikin pitää erillisissä rakennuksissa. Meidän pikkuneiti osaakin olla aikamoinen tyrkky jos sille päälle sattuu... Valitettavasti tästä reissusta ei Hetan osalta ole hirveästi kuvia varsinkaan Vilpun kanssa sillä eihän näistä saanut yhtään järkevää kuvaa aikaiseksi.

Toivottavasti seuraava tapaaminen on vähemmän juoksuisa!

 

<3: Kotiväki

P.S. Niin ja Hetan alakulmikset on tosi hyvin siirtyneet paikoilleen! On ne vielä pikkuisen vinossa, mutta parempaan päin ovat menossa.

Hampaat tippuu

Lyhyt pikapäivitys!

Heta selvisi hammaslääkäristä kunnialla ja nyt on neljä kipaletta pentuhampaita revitty pois :) Kaikki kulmahampaita.

 Neiti on vielä hieman pökkyrällä nukutuksen jälkeen ja ei oikein jalat meinaa pysyä alla. Heta pistikin pötkölleen samantien ja vietiin se omaan sänkyyn lepäilemään. Välillä kuuluu pari säälittävää piippausta tuolta pedin suunnalta, että huomiota pitäisi saada mutta ei kyllä sen kummoisempaa tuskailua ole :)

Nukutus meni oikein hyvin. Pikkuisen se sattui kun piti pistää niskaan piikki ja kiljaisukin sieltä taisi päästä Hetan suunnalta kun ei oikein mennyt mieliksi. Operaatiokin meni kuulemma tosi hyvin, eikä mitään isompia ongelmiakaan sattunut tielle. Pikkuisen verran kalliimmaksi tuli poisto kuin sitä mitä kyselin aiemmin, mutta ei kyllä yhtään pidempään olisi kannattanut tätä lykätä.

Saa nähdä jääkö Hetalla alakulmikset vähän sisemmälle, kun neidillä on lääkärin mukaan suhteellisen ohut leuka niin ne hampaat ei välttämättä niin hyvin sitten asetu oikeille kohdilleen. Vetoleluilla ja pallolla voi niitä hampaita vähän yrittää saada siirtymään ulommas. Eipä tuo purenta tuskin ihan huonoksi kuitenkaan enää mene :) Jos teidän koirilla pitää poistattaa pentuhampaita niin älkää odottako liian pitkään! Ylimääräiset hampaat saattavat aiheuttaa purentavikaa tai kaikkea sun muuta vaivaa koiralle.

Muisto hammaslääkäri käynnistä :) 4 kpl kulmahampaita!

Petihirmu

Heipä hei vaan murut!

 

Aika kuluu ihan siivillä ja Hetakin on pysynyt terveenä jalan satuttamisensa jälkeen. Lääkekuuri ja lepoloma tehosivat hyvin. Neidillä taisi vähän vaan jäädä korvien väliin pelko sohvalle hyppäämisestä, sillä se taito on nyt kokonaan unohtunut. Heta ei oikein tunnu uskaltavan ponnistaa takajaloilla enää vauhtia, että pääsisi sohvalle asti. Pari kertaa neiti on vahingossa hypännyt sohvalle toiminnan tuoksinnassa, mutta sitten se on taas unohtunut. Ei sillä, ihan hyvähän se on että koira pysyisi lattialla, mutta onhan se aina mukavaa jos joku käpertyy kylkeen kiinni luuta jykertämään.

Ollaan nyt saatu hieman lahjoituksia kavereilta ja sukulaisilta. Ystäväni Sanna antoi Hetalle pedin, joka on ollut aikaisemmin kissoilla käytössä. Ei vain kissoille tuntunut kelpaavan hieno pinkki peti! Heta ei ole vielä hirveän hyvin päässyt tutuksi tämän sängyn kanssa, mutta merkattu se kyllä on. Ollaan nyt pistetty siihen viltti jos vaikka olisi helpompi asuttua uuteen sänkyyn kun on tutut hajut. Sijoitimme tämän sängyn olohuoneeseen niin on ainakin monessa paikassa mahdollisuus nukuksia pehmoisella alustalla.

 

Toisenlaisen sängyn me saatiin Willen tädiltä, kun siellä asusteleva kääpiöpinseri Oskari ei siihen koskaan oikein tykästynyt. Tämän pistimme aikaisemman sängyn paikalle ja sinnekkin laitettiin viltti, että olisi helpompi sopeutua uuteen makuupaikkaan. Heta kyllä tykkää oikein paljon uudesta sängystään. Mukava pesämäinen ja suojaisa peti. Saimem Hetalle myös uudet valjaat, joista nyt ei valitettavasti ole kuvaa. Normaalit mustat valjaat.

 

Heta tykkää.

Meidän neidillä taitaa olla ekat juoksut tulossa tai ainakin niin minä itse epäilen. Pojat tuntuu olevan kovinkin kiinnostuneita meidän pikku neidistä. Koirapuistossakin eräs koiraherra roikkui Hetan selässä jatkuvasti ja onhan tuo neiti nyt pari kertaa merkannut lepopaikkaansakin. Nyt ei passaa viedä Hetaa koirapuistoon vähään aikaan ja pitää tässä vähän tarkkailla, että miten tilanne etenee. Kamala ajatella, että meidän pikkuisesta tytöstä tulee kohta iso tyttö!

Koirapuistossa Heta tuo kyllä paljon vauhtia muihin koiriin, sillä energiaa piisaa kuin pienessä kylässä. Tyttö mielellään leikkii kaikkien kanssa ja temmeltää pitkin maita ja mantuja.

Keskiviikkona meitä sitten odottaakin eläinlääkäri, kun käymme poistamassa Hetalta pentuhampaita. Kaikki kulmahampaat pitää poistaa, kun eivät millään ole lähdössä irti. On aika normaalia pikkukoirilla, että pentuhampaita jää vaikka pysyvät hampaat jo puskisivatkin esiin. Toivottavasti operaatiosta tulee helppo niin ei tulisi enää yhtään lisähintaa.

Jos teillä on ollut vastaavanlaisia tilanteita niin mielelläni kuulisin kokemuksia operaatiosta ja siitä paljonko poistattaminen on maksanut :)

Ja tulipa sitten videoitua, kun neiti on taas päättänyt olla hyppäämättä sohvalle :D

Sitten tulee itku kun ei pääsekään sohvalle kun kukaan ei nosta :(

Parannan haavasi

Kuva © Marjut Färman

Noniin pitkästä aikaan päivitellään Hetan ja perheen kuulumisia. Meillä on takana jo monta vauhdikasta, tarkalleen ottaen noin 6 viikkoa. Aika lentää kuin siivillä ja Hetalla oli 24.9. 6kk synttärit! Lapsi kasvaa hirmuista vauhtia, vaikka kokoa ei enää nykyiseen juurikaan tule lisää. Odotan silti innolla, että miltä Heta näyttää täysikasvuisena. Lähinnä turkin väri jännittää, kun sehän yleensä silkeillä vaalenee aikuistuessa. Tuleekohan Hetasta ihan täysin harmaa vai jääkö hieman tummaksi...

Kuva © Marjut Färman

Olemme muutaman kerran päässeet käymään koirapuistossa. Heta ei yhtään arastele muita koiria vaan uteliaana on tutkimassa kaikkea ja kaikkia. On hyvä, että neiti ei arastele tutustua. Kaikki uudet tuttavuudet otetaan iloisesti ja mielenkiinnolla vastaan. Heta mielellään tutustuisi kaikkiin lenkillä tapamiinsa koiriin ja ihmisiin, mutta kaikki koiranomistajat eivät siitä tykkää. Moni kyllä pysähtyy Hetan kohdalla ja neiti saakin paljon kehuja nätistä ulkomuodostaan. Kyllä meidän prinsessan kelpaa!

Toissa viikonloppuna kävimme Kemissä perheeni luona kyläilemässä ja siellä oli taas Hetalle jo ennastaan tuttu Eppu-koira. Molemmat olivat innoissaan jälleennäkemisestä ja touhua piisasi jälleen kerran.

Eppu on erittäin omistushaluinen koira ja pitää kyllä huolen tavaroistaan ja herkuistaan. Ei anna Hetan kyllä yhtään koskea omiinsa. Piti aina viedä Eppu ulos, kun oli pikkuneidin aika ruokailla ja sillä välin oli mahdollisuus antaa Hetallekkin leluja ja herkkuja.

Onneksi nämä kuitenkin pääosin tulevat toimeen keskenään ja mitään riitaa ei ole koskaan tullut. Eppu ennemminkin vahtii ja seuraa Hetaa, että mihin toinen on oikein menossa.

Kävimme myös Haaparannalla eläinkaupassa ostelemassa kaikkea kivaa mm. aktivointilelun, possunkorvia ja teräspiikkikamman.

Tässä yksi viikko ostin sitten Hetalle sadeasun, kun neiti kastuu helposti sateisella kelillä ja kuivaaminen ei olekkaan sitten se maailman helpoin homma. Heta ei hirveästi arvosta uutta hienoa pukuaan, mutta kyllä se totuttelulla siitä varmasti vielä leppyy. Heti ulospäästyä Heta mieluummin menisi takaisin sisälle kuin olisi ulkona, kun puku on päällä.

Toivon vain, että Heta ei enää hirveästi kasvaisi tuosta ettei takki vaan jäisi liian pieneksi meidän tytölle. Takissa on myös huppu, jota harvemmin pistetään päähän. Se ei ole oikein kiva juttu.

Tässä viikko sitten keskiviikkona sattui Hetalle pieni vahinko. Olimme Willen serkun luona illastamassa ja viettämässä iltaa. Tämä serkun toinen poika leikki siinä Hetan kanssa ja oli antamassa ilmeisesti namupalaa tai jotain ja yhtäkkiä Heta vain oli alkanut huutamaan kuin pistetty sika. Heta oli vetänyt oikean jalkansa ihan kippuraan ja ei pystynyt astumaan koko jalalla. Epäillään, että Heta liukastui tai jotain vastaavaa, kun Willen serkulla on suhteellisen liukkaat lattiat. Menimme sitten samana iltana päivystykseen ja lääkäri määräsi Hetalle viikon kipulääkekuurin ja tänään onkin viimeinen päivä kuuria. Lääkäri kertoi jalan olevan todennäköisimmin venähtänyt ja jos arkuus jatkuu niin sitten käydään kuvaamassa jalka. Terrierit ei juurikaan kipua näytä niin eipä Hetallakaan ollut ongelmia ensimmäisen lääkkeen ottamisessa kun se laitettiin piikillä.

Jalka on parantunut hyvää vauhtia ja nyt kärsii jo laskea jonkin verran painoa jalalle. Vauhtia ei yksi kipeä jalka kuitenkaan hidasta vaan neiti painelee samanlaista vauhtia menemään kuin yleensä. Olemme ottaneet viikon nyt rauhallisemmin. Ei pitkiä lenkkejä eikä liian rajuja leikkejä. Hetalle on kyllä helppo antaa lääke, kun vain pyörittelee tabletin voipallon sisälle niin se menee alas ihan hujahtaen. Ei tarvi edes väkisin pistää suuhun vaan neiti nuolaisee sen ihan mielissään kädestä pois. Kyllä se jalka kuntoon tulee!
Nii ja Heta painaa nyt 3,3kg!

Meillä menee myös hyvin allergiaoireiden suhteen Willen kanssa. Willellä nyt ei ole muutenkaan tullut Hetasta minkäänlaisia oireita. Minulla itselläni taas hieman enempi, mutta nyt ajan mittaan oireet ovat vähentyneet huomattavasti. Enää ei tarvitse syödä allergialääkettäkään juuri ollenkaan. Olen niin onnellinen siitä, että ehkä saan vihdoin ja viimein siedätettyä itseni tästä allergiasta pois, joka on ollut taakkana jo monen monta vuotta. Edes Kemissä ollessani ei Eppukaan enää allergisoinut juuri yhtään vaikka sekarotuiset allergisoivat vielä enemmän normaalisti kuin rotukoirat. Myös Iissä Willen perheen luona on Saga niminen Suomenlapinkoira jolle en myöskään nyt reagoinut paljoa mitään vaikka yleensä tursaus alkaa heti kun koira astuu sisälle. Tämä on todella positiivinen uutinen ja toivon, että viimeinkin "kirous" olisi ohi. Rakastan koiria kuitenkin sen verran paljon ja aion vastaisuudessakin hankkia koiria lemmikiksi niin onneksi olen pääsemässä taakastani eroon.

Ja nyt pinaattikeiton tekoon!

♥: Perhe

Leikittäiskö prinsessaa?

Pitkästä aikaa päivittelemme me! Meillä on mennyt kyllä erittäin hyvin, vaikka onhan tuo Heta tajunnut vaikka ja mitä uutta riiviöitävää. Pissa-alustat ja lelut saavat kyytiä ihan kunnolla ja vesikupin kantelu se vasta mukavaa onkin. Vesikupin kantelun estämiseksi tuli ostettua sitten tuollainen keraaminen kuppi niin eipä nyt pikkuneiti jaksakkaan enää kantaa kuppia ympäri huushollia.

Ollaan Hetan kanssa opeteltu paljon temppuja ja tyttö oppikin tosi nopeasti uudet temput. Heta osaa nyt istu, maahan, tassu ja tanssi. "Tanssi" -käskyssä Heta nousee vähäksi ajaksi takajaloilleen. Tätä saa vielä treenata mutta onnistuu kyllä jo oikein hyvin. Olemme myös yrittäneet opetella "kieri" -temppua, mutta se ei ole vielä oikein mennyt ymmärrykseen. Hyvin Heta on kuitenkin edistynyt ja olen suorastaan ylpeä meidän pikku prinsessasta!

Pupukin sai kivasti kyytiä.

Hetan uusi lelu. Rotta on kiva.

Olemme jo tässä vähän aikaa etsiskelleet Hetalle uutta kaulapantaa. Silkkiterriereille suositellaan pehmustettua pantaa, sillä se ei niin takuta kaulan aluetta. Silkeillä kun on helposti takkuuntuva turkki, joten omaa työtä helpottaakseen on hyvä hommata pehmustettu panta.

Ystävän avulla sellainen sitten löytyi tori.fi sivuston kautta ja oli vielä ihan käyttämätön eikä hintakaan ollut paha. Yksi huono puoli pannassa on, että se on ehkä hieman väärän värinen... Eihän se tärkeintä ole se väri, mutta tottakai tytölle haluaa ehkä enemmän jotain vaaleanpunaista/punaista kuin sinistä :D

Panta on kuitenkin tosi hyvä kuntoinen ja ajaa kyllä asiansa oikeinkin mainiosti. Saimme myös vihdoin tilaamamme nimilaatan Hetalle. Se on sydämen muotoinen ja kauniilla tekstillä kirjoitettu Hetan nimi ja takana puhelinnumero totta kai.

Tänään meillä oli taas Hetan kanssa salonkipäivä. Pesemme neidin aina kerran viikossa, sillä suositellaan, että silkit pestäisiin n. 2-4 kertaa kuukaudessa ja tähän me olemme pyrkineet. Heta ei pistä pahakseen pesemistä ja föönaaminenkin onnistuu nykyään paljon paremmin. Neiti antaa tosin hyvin hoitaa itseään ja trimmata turkkia, paitsi korvakarvojen leikkaaminen on hieman hankalaa. Hetalla on ilmeisesti herkät korvat ja ne alkavat helposti väpättää, kun niihin koskee. Onneksi kuitenkin saatiin suurinosa haitallisista karvoista pois niin ei tarvi ihan heti olla taas leikkomassa.

Olemme nyt käyneet jo pari kertaa Tuiran koirapuistossa. Ensimmäisella kerralla kävimme Hetan kaverin Linan kanssa, mutta kauaa ei keretty olemaan kun alkoi satamaan taivaan täydeltä. Toisen kerran käväisimme siellä tänään, kun oli oikein komea ilmakin vielä. Hetken aikaa neiti joutui touhuamaan yksin, mutta pian sinne tuli pari muuta koiraa ja sitten Heta saikin juosta ihan sydämensä kyllyydestä. Kyllä kanssaolijoita nauratti Hetan viipellys, kun neiti osaa ravata harvinaisen kovaa vauhtia kun oikein innostuu.

Pikku leidit koirapuistoilee.

Tässä vielä pari kuvaa uudesta villapaidasta kuten lupasin:

<3: Perhe

Villuri päälle

Heta on nyt meillä jo kolmatta viikkoa. Nopeasti tämä aika tuntuu kuluvan ja pikkuneiti on kyllä ottanut paikkansa talossa hyvin vastaan. Olemme yrittäneet opetella temppujen tekemistä kuten istu, maahan ja tassu. Istuminen onnistuu hyvin, maahan aina silloin tällöin, mutta tassua emme ole vielä hirveästi harjoitelleet. Ei ole kovin helppoa kouluttaa huonokuuloista koiraa, mutta kärsivällisyydellä ja oikealla tavalla sekin kyllä onnistuu.

Yksinolossa on kyllä vielä treenaamista. Heta on yllättävän hyvin kyllä pärjännyt yleensä yksin kotona ja hetken huudon jälkeen kyllä rauhoittunut. Nyt sitten eräs päivä kun olimme vähän pidemmän aikaa poissa (n. 2h) niin saimme kuulla, että neiti oli huutanut melkein koko ajan. Heta olikin ihan läkähdyksissä huutamisen jälkeen, mutta tämä kerta onkin ollut ainoa kun pikkutyttö on näin kovasti hermostunut yksinolosta.

Yritämme nyt totuttaa Hetaa lyhyillä ajoilla ja uskomme, että Heta kyllä tottuu ajan myötä. Toivotaan vaan, että naapurit ei kovin hermostu meidän pikku draama kuningattareen :D

Heta on saanut todella paljon kehuja vierailta ihmisiltä ja todella moni luulee meidän pikkuneitiä yorkiksi. Nojoo onhan silkeissä ja yorkeissa aika paljon samaa näköä joten erehdys ei suinkaan ole harvinaista.

Moni kuitenkin kehuu Hetan ulkonäköä ja haluaa tulla silittelemään, eikä me nyt neidin kanssa sitä vastaan olla. Hetan pitää saada tutustua monenlaisiin ihmisiin ja eläimiin.

Tällä hetkellä lemppari jahdattavia on pikkulinnut ja liikkuvat lehdet.

Vielä emme ole käyneet Hetan kanssa koirapuistossa, mutta ehkä me vielä tässä piakkoin keretään/jaksetaan/uskalletaan/muistetaan lähteä.

Heta sai uuden hienon villapaidan! Kuva on nyt vähän huono, mutta laittelen myöhemmin sitten paremmin kuvia :) Talvella tästä on kyllä hyötyä niin eipä pikkutyttö palele pihalla.

Terveisin: Väki <3