Mökkeilyä

Mökkireissu on nyt ohi ja kaikki ovat ihan puhki. Kivaa kuitenkin oli ja tekemistä riitti koko päiväksi! Menimme porukalla käymään mökillä lauantaina ja viivyimme siellä yhden yön. Tämä olikin Hetan ensimmäinen reissu meidän kanssa ja voi, että kaikilla jännitti. Neiti ei kyllä millään meinannut halua nukkua kantokopassaan autossa. Aina välillä piti päästää muutama säälittävä ulvaisu, kun ei oikein asiat menneet mieliksi. Suurimman osan ajasta Heta kuitenkin onneksi oli rauhallisesti eikä ongelmia syntynyt matkan varrella ollenkaan. Mennessä pysähdyttiin Iissä moikkaamassa Suomen Lapinkoira Sagaa ja Heta olisi kovasti halunnut leikittää hieman isompaa neitiä, mutta Saga ei oikein meinannut ruveta leikkikaveriksi. Heta sitten tyytyi järsimään Sagan luita ja leluja ja onneksi Saga ei pistänyt sitä pahaksi.

Matka mökille kesti yli tunnin ja välillä meinasi tulla hieman kuuma autossa. Onneksi kaikki meni hyvin ja pian sitten saavuttiinkin mökin pihalle, jossa odottelikin sekarotuinen 4-vuotias uroskoira Eppu. Epussa on sekä Suomen ajokoiraa sekä Suomenpystykorvaa ja tämä herra onkin Hetaa hieman isompikokoinen. Suurinpiirtein 10x painavampikin kuin meidän pikkuinen lattialuutu.
Uusi tuttavuus oli jännittävä ja alussa Hetaa meinasi hieman pelottaa, kun Eppu oli kuitenkin jonkin verran isompi. Onneksi sopu kuitenkin löytyi ja pian kaksikko jo kirmasikin pihanurmella peräkanaa ihan mielissään.

Ensin ajattelimme, että Heta pitäisi pitää kiinni narussa, kun ollaan pihalla, mutta väärässä oltiin. Epussa oli sen verran paimenta, että se piti pikkuneidin visusti mökin pihalla eikä päästänyt näkyvistään. Kyllä tuosta meidän Epusta tulisi vielä joskus hyvä äiti...
Sunnuntaina Hetaa pidettiin enemmän kiinni, kun silloin neiti meinasi lähteä lampsimaan tielle, kun ei enää Eppu kiinnostanut eikä pillikään tuntunut kuuluvan korviin. Ehkä joskus Hetakin oppii olemaan mökillä vain pihalla eikä lähde huitelemaan mettiin. Eppu joskus poikkeaa metsässä, mutta osaa kyllä hyvin tulla takaisin. Alkaa olla mökkialue ja lähimetsät aikalailla tuttuja Epulle.

Nopeasti kaveruksilla kuitenkin loppui virta juoksemisen takia, mutta onneksi päiväunien ottaminen on sallittua. Heta vaihteli sylistä toiseen ja otti monet nokoset päivän aikana. Myös Eppu halusi tuntea itsensä sylikoiraksi ja tunki Willen kanssa samalle sohvalle Hetan seuraksi. Onneksi meidän pikkuneiti ei pistänyt sylikaveria pahakseen vaan sulassa sovussa molemmat olivat rapsutettavana. Hyvä, että edes joku jaksaa rapsuttaa.

Tässäpä nyt sitte vielä muutama kuvanen reissusta: